Myönnetään. Kun vähän yli puoli vuotta sitten tulin ulkopuolelta töihin hankemaailmaan ja maaseudun kehittämiseen, lukeuduin niihin ihmisiin, jotka vihaavat sanaa hanke. Hankejargonia ja epäselvä hankeviestintä ovat olleet paasauksen aiheitani työssäni toimittajana ja viestintäyrittäjänä. Olen toitottanut, että älkää nyt herran tähden menkö hanke edellä puuhun – kertokaa asia ensin ja sitten vasta ne pakolliset hanketiedot. Tärkeää ei siis ole se, mistä rahat tulevat, vaan se mihin niitä käytetään ja mitä niillä saadaan aikaan.
Olen edelleen samaa mieltä siitä, että hankejargonia ampuu useimmiten kovaa ja korkealta yli sen kuuluisan hilseen. Olen edelleen myös sitä mieltä, että kaikessa viestinnässä hankkeiden ja meidän hankkeista viestivien pitää kertoa itse asia ensin ja hankejargonia vasta sitten. Ja itse asiassa jättää se jargonia kokonaan pois ja puhua asioista ihmisten kielellä. Myös sanaa hanke tulee käyttää harkiten.
En kuitenkaan enää vihaa sanaa hanke. Miksikä en? Koska nyt ymmärrän paremmin mitä tuo sana pitää sisällään, ja mitä hanke oikeasti tarkoittaa niille ihmisille, jotka hankkeita toteuttavat. Lisäksi olen sitä mieltä, että myös suuren yleisön on tärkeä tietää ja ymmärtää, mistä hankerahat tulevat. Jos sitä ei tiedetä, ei rahaa myöskään osata hakea. Silloin moni hyvä hanke jää toteuttamatta.
Olin kevättalvella selkeäkielisyyden koulutuksessa, jossa kouluttajamme eli Kielipoliisi haastoi meidät maaseutuohjelman viestijät kuukaudeksi olemaan käyttämättä sanaa hanke. Nostakaa ylös käsi te, jotka haasteen onnistuitte läpäisemään. Kunnioitan. Itsellä taisi mennä mönkään heti ensimmäisenä päivänä… Voimme tietysti etsiä hanke-sanalle jotakin synonyymiä, joka paremmin sointuisi suomalaisten korvaan. Mutta mikä se sana sitten olisi? Toimi? Projekti (peukku alas tällekin sanalle)? Eivätkä nuo esimerkkisanat oikeastaan kuvaa samoja asioita kuin sana hanke. Sana hanke yksinkertaisesti kuvaa hankkeen syvintä olemusta tällä hetkellä parhaiten.
Olen siis puolen vuoden aikana nähnyt ja oppinut hankkeista uusia asioita. Kuten muun muassa sen, että hanke on aina tekijänsä näköinen. Tai sen, että hankkeita tehdään ja toteutetaan suurella sydämellä – usein talkoovoimin tai muuten vain niska limassa töitä painaen. Ja sen, että hankkeita tekevät loppujen lopuksi aina ihmiset, eivät toimijat ja yritykset tai organisaatiot ja yhdistykset. Ja vielä sokerina pohjalla olen nähnyt käytännössä, että hankkeilla ihan oikeasti vaikutetaan monella tapaa meidän ihmisten jokapäiväiseen elämään. Aika hienoa, vai mitä!
Hanke ei siis olekaan kova tai tylsä, vaan pehmeä ja sydämellinen – jopa rakastettava, kun oikein kaivaa.
Ihanan toimeliasta ja antoisaa hankevuotta!
P.S. Nyt muuten kannattaa laskea montako kertaa käytin sanaa hanke tässä tekstissä. Jos kouluttajaamme eli Kielipoliisia (ja itseäni) on uskominen, määrä on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Kirjoittajana tällä kertaa Hämeenraitin tiedottaja Ulla Harju.
Maaseuturahoituksen viestintäkanava Hämeessä
