Vaikka kauniit auringonlaskut Saimaan selkien yllä, muikkujen ja kuoreiden tuoksu nenässä, jääveden kylmyys sormissa ja lokkien huudot tyynellä yötaivaalla kuuluvat vahvasti lapsuuteni aistimuistoihin, ei minusta tullut seuraavan sukupolven lenkkiä kalastajaperinteen jatkumoon. Kalastajan jälkeläisenä en ole ainoa laatuani. Suomalaisten kalastajien keski-ikä on pian hivuttautunut lähelle eläkeikää, eikä jatkajaa yrityksille löydy perhepiiristä niin usein kuin ennen vanhaan.
Tekijöitä alalle kuitenkin kaivataan, sillä suomalaisten kalan kulutus kasvaa jatkuvasti. Tällä hetkellä kulutuksen kasvu on lähinnä tuontilohen varassa, mutta viime vuosina kotimainen kala, ilahduttavasti erityisesti vähemmän arvostettu särkikala, on ollut nosteessa kuluttajien keskuudessa. Kotimaisen sisävesikalastuksen pariin mahtuisi paitsi jatkajia, myös uusia tekijöitä nykyisten kalastajien rinnalle.
Vaikka markkinoilla on potentiaalia ja alasta kiinnostuneitakin löytyy, on kalastajaksi ryhtyminen usein kynnyksen takana. Nykyisin ei ole enää niin itsestään selvää jatkaa vanhempien jalanjäljissä samassa ammatissa, kun taas alasta kiinnostuneen on suuri riski lähteä tekemään alkuinvestointeja ja kokeilemaan hommaa kylmiltään – mitä jos ala ei kuitenkaan tunnu omalta?
Kalastajan työtä on myös mahdotonta oppia täysin koulun penkillä. Kyseessä on ammatti, jonka opeista valtaosa lymyilee järvien syvyyksissä ja kokeneiden kalastajien osin kirjoittamattomissa tietopankeissa.
Hankkeesta apua tiedon jakamiseen
Tätä tietopankkien arvokasta hiljaista tietoa on viime syksystä alkaen jaettu eteenpäin Sisä-Suomen kalatalousryhmän hallinnoimassa kaupallisen kalastuksen Mestari-kisälli -hankkeessa. Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen alueella seitsemän kalastajaa on ottanut kisällin mukaan arkityöhönsä opiskelemaan alaa käytännössä. Parit työskentelevät yhdessä kuusi kuukautta kalenterivuoden aikana, jolloin kalastajan työn tärkeimpien sesonkien olisi määrä tulla tutuiksi.
Mestari-kisälli -toiminnassa kalastajaksi aikova pääsee oppimaan kalastajan työtä siellä missä työ tehdään.
Hanketta on toteutettu yhteistyössä koulutuskeskus Salpauksen kanssa, mikä on mahdollistanut sen, että hankeosallistujat ovat halutessaan voineet suorittaa alalla tarpeellisia kursseja tai osia tutkinnosta. Lisäkursseista esimerkiksi vuokraveneen kuljettajankirja parantaa kalatalousyrittäjän mahdollisuuksia kalastusmatkailun saralla. Lisäksi osa kisälleistä suorittaa tai on jo suorittanut osia kalatalouden perustutkinnosta.
Mestari-kisälli -hankkeen ja sitä edeltäneen esiselvityksen aikana olen yllättynyt positiivisesti, kuinka paljon kalastuksesta kiinnostuneita nuoria alueellamme on.
Seitsemän mukaan lähteneen lisäksi keskustelin ainakin yhtä monen kiinnostuneen kanssa, joiden hankeosallistuminen jäi syystä tai toisesta kuitenkin väliin. Ilahtunut olen myös siitä, kuinka moni kalastaja ilmoitti olevansa valmis jakamaan vuosien, joskus jopa useiden sukupolvien, aikana kertynyttä tietovarantoaan. Kuten eräs kalastaja totesi, kyseessä on kuitenkin tärkeä, valtavan työmäärän ja virheiden kautta hankittu osa kalastajan pääomaa ja perintöä. Moni ymmärrettävästi pohtii tarkkaan, kenelle sen on valmis luovuttamaan.
Kaikkinensa hankkeen aikana olen ilokseni saanut huomata, että suomalaisten järvikalastajien ammattitaidolle löytyy vaalijoita, ja jatkossakin saamme järvikalaa pöytiimme.
Blogin kirjoittaja Maiju Puranen on Sisä-Suomen kalatalousryhmän kalatalouskoordinaattori.
maiju.puranen@paijanne-leader.fi
044 744 03 96