Maaseuturahoituksen viestintäkanava Hämeessä
tie
posstetusivu
etusivukokeilu
konejaksi
previous arrow
next arrow

Suunnistuskartta syntyy ruudulla ja maastossa

Jokainen on varmasti nähnyt suunnistajia kartta kädessä rasteilla tai suunnistanut itse karttojen avulla. Mutta kuinka moni tietää mitä kaikkea vaaditaan, että yksi suunnistuskartta saa muotonsa? Kartan syntyminen yhdistää sekä pohja-aineiston mittaamista että maastotyötä, ja yhden paperiarkin kokoisen kartan tekemiseen voi mennä jopa puolitoista kuukautta. Iso osa työstä tehdään digitaalisesti, mutta ihmissilmän tarkkuutta ei voi jättää pois luvuista.
Hollolalainen Pixmap Oy valmistaa perinteisten suunnistuskarttojen lisäksi karttoja hiihto-, sprintti- ja pyöräilysuunnistukseen. Karttojen pohja-aineistot ovat merkittävässä roolissa ja lisäksi valikoimaan kuuluvat erilaiset opaskartat. Pixmapia pyörittää yrittäjä Jarmo Pikkarainen.

─ Tulin yritykseen töihin 1980-luvun puolivälissä. Vajaa seitsemän vuotta sitten omistaja halusi luopua yrityksestä, joka silloin oli nimeltään Pro Orienteering Oy, ja minä lähdin jatkamaan toimintaa. Samalla nimi vaihtui Pixmap Oy:ksi, Pikkarainen kertoo.
Digitaalisuus on aiheuttanut viime vuosina murroksen karttojen valmistamiseen. Pohja-aineistoa tehdään nykyään suurimmaksi osaksi laserkeilauksella, kun ennen käytettiin ilmakuvatulkintaa. Ilmakuvauksessa kartoituskuvaus tehdään lentokoneella, jolla lennetään suorissa linjoissa tietyllä korkeudella maanpinnasta. Maanpinnasta otetaan kuvia niin, että kuvat peittävät toisiaan 60 %:sesti. Kahden vierekkäisen kuvan yhteisen alueen saa näkymään kolmiulotteisena.
Laserkeilauksessa maastonmuotoja ja kasvillisuutta kuvataan niin ikään lentokoneesta tai helikopterista. Laserkeilain lähettää laserpulsseja, jotka maahan osuttuaan palaavat takaisin vastaanottimeen.  Esimerkiksi Maanmittauslaitoksen keilausten keskimääräinen pistetiheys 10 x 10 metrin alueelle on noin 50 pistettä.
─ Tämän jälkeen korkeusmallinnus tehdään keinotekoisesti pisteiden avulla. Laserkeilauksen tekemä pohja-aineisto muuntautuu tietokoneen ruudulla kolmiulotteiseksi mallinnukseksi maastosta puineen ja maastonmuotoineen, Jarmo Pikkarainen selittää.
Tarkkaa maastotyötä

suunnistus_kartat
Suunnistuskartoissa käytetään kuutta väriä ja niiden eri sävyjä kuvaamaan esimerkiksi maaston tiheyttä, peltoja, polkuja ja teitä, rakennuksia sekä vettä.
Myös maastokartoitus on digitalisoitunut GPS-laitteiden myötä. Perinteisten maastotyövälineiden eli kompassin, kynien ja piirustusmuovin sijaan yhä useammin maastossa kannetaan mukana pientä maastotietokonetta ja merkkauskynää. Tietokoneen ruutu näyttää sekä pohja-aineiston että oman sijainnin, ja kynällä voi merkata paikalleen kivet ja muut maamerkit.
Vaikka ala on digitalisoitunut, Jarmo Pikkarainen ei usko, että digitaalisuus tulee kokonaan hävittämään ihmisen tekemän maastotyön suunnistuskarttoja tehtäessä, vaan se on vain työväline. Kartta-alueen jokainen kolkka on tutkittava tarkasti ja jokainen piste, viiva ja alue on piirrettävä.
─ GPS:n tarkkuuden kanssa on oltava varuillaan etenkin lähekkäin sijaitsevien kohteiden kanssa ja vaikka laserkeilauskäyrä seuraa tiettyä tasoa maanpinnassa se ei välttämättä kerro miten maasto kuvataan karttaan. Pohja-aineistosta näkyvät esimerkiksi korkeuskäyrät, mutta paikan päällä pitää vielä kartoittaa se, miltä ne näyttävät ihmiselle. Tämä on myös luovaa työtä.
Esimerkkinä Pikkarainen mainitsee kivet, jotka erottuvat ilmakuvista vain avoimilla paikoilla ja suurimman osan joutuu kartoittamaan maastossa. Pohja-aineisto ei myöskään näytä suoraan kasvillisuuden kulkukelpoisuutta, minkä määrittäminen suunnistuskarttoihin on tärkeää.
─ En voi jättää jotakin aluetta kiertämättä, vaan jokaisen paikan joutuu kiertämään ja katselemaan läpi. Muuten voi jäädä kivi tai jokin vastaava maamerkki huomaamatta. Tarkkana saa olla, sillä herkästi voi mennä kiven ohi, jos se on puiden siimeksessä tai heinä on kasvanut sen vieressä korkeaksi.
Pikkarainen muistuttaa, että yhden kartan tekeminen ei ole pieni työ ja sitä usein aliarvioidaan.
─ Täydellistä karttaa ei kuitenkaan ole mielestäni koskaan tehty. Aina löytyy jotain hiomista ja se vuosien varrella pitänyt vain hyväksyä. Kartat ovat myös tekijänsä käsialaa.

Rahoitusta uuteen laitteistoon

Kun ilmakuvaus vaihtui digitaaliseksi, Pikkarainen joutui miettimään mihin suuntaan oma yritys lähtisi. Jos kolmiulotteisen stereotulkinnan mahdollisuutta halusi jatkaa, oli uusi laitteisto hankittava. Uuden stereotulkinta-aseman hankkiminen olikin iso mutta pakollinen investointi – muuten pohja-aineiston teko olisi loppunut tyystin.
─ Vanha analyyttinen laitteisto ikään kuin happani käsiin. Oli tehtävä ratkaisu ostaako uuden digitaalisen ohjelmiston vai ei.
Pikkarainen oli lukenut, että ELY-keskukselta voisi saada apua yrityksen investointeihin. Hämeen ELY-keskuksesta hänet ohjattiin Etpähä ry:n luokse, josta yritys haki ja sai Leader-rahoitusta laitteiston ja ohjelmiston hankintaan sekä koulutukseen.
─ Hakemuksen teko oli mielenkiintoista ja aikaa vievää, mutta esimerkiksi tarjouspyynnöt ja selvitykset olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä. Samalla joutui miettimään omia ajatuksia yrityksestä. Itselleni haku oli kaiken vaivan arvoista.
─ Mietin kyllä pitkään mihin suuntaan yritys lähtisi. Vanhoja asiakkaita ja tilauskantaa oli kuitenkin tiedossa, joten investointi oli tarpeellinen. Kartta-aineistojen tekeminen on kilpailtu ala, ja pohjakarttojen teon lisäksi sain hankittua pikkuhiljaa jalansijaa muistakin kartoitusvaiheista ja -töistä, Pikkarainen summaa.
suunnistus_Pikkarainen
Yrittäjä Jarmo Pikkaraisen päivät kuluvat sekä maastossa että tietokoneen ääressä. Yhden suunnistuskartan tekemiseen voi mennä jopa puolitoista kuukautta.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Teksti ja kuvat: Ulla Harju/Hämeenraitti

 

Kaikki