Maaseuturahoituksen viestintäkanava Hämeessä
tie
posstetusivu
etusivukokeilu
konejaksi
previous arrow
next arrow

Riistaa Hämeestä

Alueelliset riistaneuvostot käynnistivät uuden kolmivuotisen toimikautensa elokuun alussa. Minulla on ollut mahdollisuus osallistua Hämeen ELY-keskuksen edustajana Etelä-Hämeen alueellisen riistaneuvoston toimintaan. Tehtävä on mielenkiintoinen ja tarjoaa mahdollisuuden päästä tutustumaan ja vaikuttamaan riistahallinnon toimintaan. Olen harrastanut metsästystä ja metsästyskoiratoimintaa vuosikymmeniä, joten tehtävään ryhtyessäni pelikenttä oli joiltakin osin entuudestaan tuttu.
Riistaneuvosto on aluetason toimija, joka tukee riistapolitiikkaa ja osallistuu riistapolitiikan valmisteluun. Alueellisten riistaneuvostojen tehtävistä säädetään riistahallintolaissa ja –asetuksessa. Lisäksi alueelliset riistaneuvostot osallistuvat riistakantojen hoitoa ohjaavien valtakunnallisten hoitosuunnitelmien valmisteluun.
Alueellisessa riistaneuvostossa on enintään kymmenen jäsentä, joista kuusi edustaa alueen riistanhoitoyhdistyksiä. Lisäksi alueellisessa riistaneuvostossa on edustajat maakuntaliitosta, ELY-keskuksesta, metsäkeskuksesta sekä alueellisesti merkityksellisestä maanomistajajärjestöstä. Kokouksissa käsiteltävät asiat valmistelee ja esittelee Suomen riistakeskuksen toimihenkilö.
Metsästysharrastus elää parhaillaan voimakkaiden muutosten aikaa. Suomalainen metsästyskulttuuri poikkeaa monin tavoin keskieurooppalaisesta tavasta metsästää, joten myös EU-tasolle on pystyttävä viemään oikeaa tietoa, jotta nämä kansalliset erityispiirteet pystytään säilyttämään, kun säädöksiä kehitetään.
Tänä päivänä on välttämätöntä pystyä osoittamaan sekä kansallisella tasolla että paikallisesti, että riistakantoja hoidetaan kestävällä tavalla. Päätöksenteon on oltava avointa ja läpinäkyvää. Riistaneuvosto edistää avoimuutta omalta osaltaan kutsumalla koolle sidosryhmät neuvottelemaan keskeisistä riistakantoja koskevista kysymyksistä. Näkemyksensä hirvi- ja peurakannasta kuin suurpedoistakin pääsevät esittämään niin maanomistajat, kansalaisjärjestöt, viranomaiset kuin metsästäjätkin.
Myös riistalajisto on muutoksessa. Monet Suomen alkuperäiseen luontoon kuulumattomat lajit menestyvät muuttuneissa ilmasto-olosuhteissa hyvin. Hämeessä esimerkiksi valkohäntäpeura on tällainen laji. Myös eläintautien riski on kasvanut. Julkisuudessa eniten esillä on ollut sikarutto, joka voi huonoimmassa tapauksessa levitä maahamme villisian mukana. Myös näissä kysymyksissä riistaneuvosto tukee, ohjaa ja avustaa Suomen riistakeskuksen toimintaa.
Viranomaistyö tuottaa edelleen raamit riistakantojen säätelylle, mutta vastuuta on viety yhä enemmän paikallistasolle, jossa on paras tuntemus juuri sen oman alueen olosuhteista. Paikallistason toimijoita tässä ketjussa ovat riistanhoitoyhdistykset ja metsästysseurat. Kannustankin kaikkia riistakantojen kestävästä hoidosta kiinnostuneita avoimeen vuorovaikutukseen oman alueen metsästysseuran kanssa.
Lassi Hurskainen
Kirjoittaja työskentelee Hämeen ELY-keskuksessa maaseudun kehittämisen asiantuntijana ja oon Etelä-Hämeen alueellisen riistaneuvoston jäsen.

Kaikki