Kiertotaloudelle ammuttiin lähtölaukaus ja painettiin (bio)kaasua Ravinteet Kiertoon -seminaarissa. Seminaarissa sai kunnon annostuksen kiertotalousasiaa – ajatuksia ristipölytettiin ja erilaisia näkökulmia kierrätettiin. Harvoin olen ollut seminaarissa, jossa on niin valtava innostus aihetta kohtaan ja paikalla monenkirjavaa porukkaa; yrittäjiä, pellepelottomia, tutkijoita, opettajia, kehittäjiä, virkamiehiä ja rahoittajia. Ministeri avasi ja nosti tunnelman kattoon todistelemalla miksi ravinteiden kierrätystä pitää edistää hallituksen toimesta ja kiertotalous on osa ’maailman pelastamista’. Myös media kiinnostui ja juttuja syntyi.
Tupa oli täynnä ja tauoilla käytiin vilkasta keskustelua ja uusia tuttavuuksiakin löytyi. Kuuntelin juttuja jopa innostuen, vaikka osa asiasta oli vierasta ja osa jonkin verran tuttua. Kiinnostus ravinteiden kierrätystä kohtaan kuitenkin kasvoi ja erityisesti silloin, kun puhuttiin liiketoimintamahdollisuuksista. Löysin jotain uutta ja innostavaa ajatuksiini, joten turhaan en tähän seminaariin lähtenyt.
Rahaa on tarkoitus laittaa peliin useita miljoonia, kun tavoitteena on ruokaketjun ravinteiden kierrättäminen siten, että ympäristö kiittää ja syntyy uutta työtä ja yritystoimintaa. Tarkoitus on vähentää ruoantuotannon ja –käytön ravinteiden karkaamista vesistöihin siten, että kaikki materiaalivirrat laitetaan kiertämään –jätteet napataan talteen ja ne hyödynnetään tuotteiksi tai energiaksi eli syntyy lisäarvotuotteita. Toisen jäte on toisen raaka-aine, ja siitä tehdään tavaraa, joka korvaa tuontituotteita, kuten kierrätyslannoitteet tai biokaasu. Ja lisäksi tuotetaan palveluita ja tarjotaan kokonaisratkaisuja ravinteiden kierrätyksessä.
Maatalouden fosfori ja typpi yritetään napata talteen ja tehdä niistä kierrätyslannoitteita. Fosfori on hyvä esimerkki niukasta luonnonvarasta, joka on kasveille välttämätön, ja sitä tuodaan valtavia määriä lannoitteena ulkomailta. Jos fosfori saadaan järkevällä tavalla talteen ja siitä tuotetaan kierrätyslannoitteita Suomessa, niin hyvältä näyttää. Fiksuja täsmäkierrätyslannoiteita pitäisi pystyä tuottamaan. Kuultiin, että typen kierrättäminen ei sitten olekaan mikään helppo juttu. Ajatus siitä, että pellolta karanneet ravinteet pystytäisiin palauttamaan teknis-taloudellisesti järkevällä tavalla takaisin peltoon on kaunis, mutta laajemmin ei mikään helppo temppu toteuttaa. Ravinteiden pääsyä vesistöihin yritetään joka tapauksessa kaiken aikaa vähentää ja saada ravinteet kiertoon. Jos ravinteet saadaan pellolla paremmin hyödynnettyä, niin maan rakenne ja siten pellon tuotantokyky paranee. Kannatettavia ajatuksia, jos vain saadaan yhä enemmän käytännöiksi.
Elintarviketeollisuuden sivuvirtoja hyödynnetään yhä enemmän biotuotteiksi, ruokahävikkiä yritetään vähentää hyödyntämällä ylijäämäruoka esimerkiksi biokaasun tuotantoon. Lannasta ja yhdyskuntalietteestä voidaan jalostaa biokaasua liikennepolttoaineeksi. Kiertotaloudessa eri kokoluokan ratkaisut ovat haastavia; erityisesti pienemmässä mittakaavassa on vaikeaa löytää kannattavuutta esimerkiksi biokaasulaitoksissa. Kuitenkin erilaisia ratkaisuja kannattaa lähteä kehittämään. Jos vaikka nurmesta ja muusta peltobiomassasta saataisiin joskus koko ketjun kannalta kannattavia ratkaisuja; laskelmia on tehty ja asioita tutkittu sekä mallinnettu –jatkossa tarvitaan konkretiaa eli kannattavia investointeja ja logistisia ratkaisuja. Eteenpäin pitää päästä tutkimuksesta kokeiluihin ja konkreettiseen yritystoimintaan –kuulostaa maaseudun kehittämiseltä!
Paras kiertotaloushanke on sellainen, että se luo uutta liiketoimintaa, korvaa tuontituotteita ja vieläpä on osa ympäristön pelastamista, erityisesti vesistöjen suojelua. Mahtavia lähtökohtia hankkeille, näitä haluaisimme rahoittaa. Suhtauduin kriittisesti osaan puheenpitäjien väitteistä, mutta tuoreita ajatuksia ja kiertotalouden mahdollisuuksia tuotiin hyvin esiin. Tutkijat eivät kuitenkaan ole yrittäjiä, joten käytännön yritysratkaisuja tarvitaan –toki niitä tuli esiin. Kokeiluja tarvitaan ja pilottiratkaisuja, jotta luodaan pohjaa yritystoiminnalle. Myös lainsäädäntö pitää ottaa huomioon. Tutkimuksen, kehittämisen, yritysten sekä rahoittajien yhteistyötä tarvitaan kiertotalouden ratkaisujen aikaan saamiseen. Proffat, toimitusjohtajat, ministeri ja muut ajattelijat todistelivat kilpaa asian tärkeyttä.
Seminaarissa kuultiin moneen kertaan, että asioita oli jo paljon tutkittu, tutkimatta on vielä paljon ja jonkin verran yritystoimintaakin on saatu liikkeelle, mutta mahdollisuuksia on paljon hyödyntämättä. Tuli mieleen ainakin Forssan kiertotalous, jossa kierrätykseen liittyvää yritystoimintaa löytyy meidän alueelta. Ja myös Lahden seutu, jossa on jo mm. biokaasun tuotantoon liittyvää toimintaa. Käytännön ratkaisuja, pilotointeja tarvitaan lisää eri mittakaavoissa ja siihen valtiovalta on laittamassa hallituksen kärkihankerahaa peliin. Kärkihanke on hyvä termi, koska sellainen hanke pitää olla ensimmäisenä rahoitettavien hankkeiden listalla eli sen on oltava erinomainen hanke.
Kiertotalouden julkisia rahoittajia on paljon. Seminaariväellä oli vähän pallo hukassa siinä, mikä raha on tarkoitettu mihinkin tarkoitukseen, ja mikä rahoitus sopii parhaiten oman idean eteenpäinviemiseen. Rahalle on aina ottajia, mutta miten kiertotalouteen menevät rahat parhaiten hyödyntävät kokonaisuutta ja käytännön ratkaisuja ja meneekö eri putkista ulostuleva raha kokonaisuuden kannalta parhaisiin kohteisiin, siinäpä pulma ja haaste. Rahoitus kuulosti olevan sirpaleina eri hallinnonaloilla, osa kansallista ja osa EU-rahaa. Seminaarin rahoitusklinikalla virkamiehet yrittivät parhaansa mukaan kertoa mihin mitäkin rahaa on tarjolla. Jälkeenpäin tuli nettiin hyvä yhteenveto ravinteiden kierrätyksen edistämisen rahoitusmahdollisuuksista: hengästyttävää luettavaa, koska rahoittajia on oikeasti paljon.
Onneksi seminaaripäivän lopussa esiin tuli kierrätysravinteiden markkinanäkökulma –kiertotalouden tuotteilla pitää olla ensin markkinat, jotta niitä kannattaa tuottaa; hyvä, että kaupallinen ja liiketoimintanäkökulma kohtasi luonnontieteellisen näkökulman. Bisnestä ei synny ilman markkinoita. Ja markkinamahdollisuuksia ei hyödynnetä ilman osaavia yrityksiä.
Agroekologinen symbioosi, teolliset symbioosit ja suljetut ekosysteemit liittyvät kiertotalouden käytännön ratkaisuihin, pitäkää nämä termit mielessä ja tutustukaa mm. Hyvinkään Palopuron caseen.
Virtsahanke oli seminaarissa kuulluista tarinoista yksi mielenkiintoisimmista. Ei ole aiemmin tullut mieleenkään, että ihmisen virtsa on osa uutta kiertotaloutta. Asiasta on saatu aikaan jopa hanke nimeltään Biourea –virtsa lannoiteresurssina, jossa kehitetään virtsan lannoitekäyttöä yhdessä viljelijöiden kanssa. Hankkeen vetäjä kertoi, että kansalaisten virtsaa voitaisiin käyttää lannoitteena pelloilla, jos se saataisiin uuden infrastruktuurin kautta kustannustehokkaasti käyttöön. Vielä kuitenkin tarvitaan lisää tutkimusta ja kehitystyötä, mm. lääkejäämät pitää ottaa huomioon. Kuultiin, että nyt selvitetään suomalaisten virtsan potentiaalia; Meitä on 5,4 miljoonaa ja jokainen tuottaa n. 1,5 litraa virtsaa päivässä, josta 3 % on typpeä ja sama määrä fosforia –tästähän tulee tuhansia kiloja päivässä. Pitää muistaa vessassa käydessään, että tässähän tuotetaan ravinteita, jos ne vaan joku nappaisi nykyistä parempaan hyötykäyttöön. Haasteita virtsan laajemmassa hyödyntämisessä riittää –tuleekohan tästä vuosikymmenten pituinen projekti?
Hämeessä meillä on jo kiertotaloutta ja olen ymmärtänyt, että sitä pyritään edelleen vahvistamaan ja hakemaan uusia avauksia. Potentiaalia kiertotaloudessa on ainakin seminaarin viisaiden puheiden perusteella hyvin paljon; ei muuta kuin lisää ideoimaan ravinteiden kierrätykseen liittyviä hankkeita ja ratkaisuja –rahaa niille on nyt tarjolla ja asia valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Toivottavasti hämäläiset kehittäjät ja yritykset saavat myös hyötyjä näistä rahoista kiertotalouden ratkaisuihin, jotka tuovat alueelle ja maaseudulle lisää hyvinvointia.
Lopuksi oppi: Kaikkia materiaaleja tulisi kierrättää mahdollisimman tehokkaasti ja elää pitkälti uusiutuvien luonnonvarojen varassa. Siinä sitä riittää resurssiviisasta elämänohjetta meille kaikille.
Kirjoittajana toimi Hämeen ELY-keskuksen kehittämispäällikkö Timo Kukkonen.
Maaseuturahoituksen viestintäkanava Hämeessä
