Kuinka kaavoihinsa kangistunut ja tapojensa orja sitä ihminen onkaan normaalissa arjessaan. Auto on tapana laittaa työpaikan pihalla aina samaan ruutuun. Se muuan aamu, kun ruutu onkin jo varattu, sekoittaa pasmat melko tehokkaasti. Minne minä tämän nyt laitan, mistä ulko-ovesta menen sisään toimistolle, kun niitäkin on kolme valittavaksi.
Rutiinit luovat turvallisuutta, niinhän ne viisaat sanovat jo lastenneuvolassa. Toimiva arki onkin ihan parasta. Perjantaina voi tyytyväisin mielin työviikon jälkeen ajella kotiin ja sytyttää tulen takkaan, kun kaikki on mennyt suurin piirtein kuten suunnittelikin. Tässä työssä, eikä varmasti missään työssä, se ei kuitenkaan aina mene niin. Jotain kun opit, johan se muuttuu. Tai ainakin tulkinta muuttuu. Mutta se juuri tekee työstä mielenkiintoista. Jokainen päivä on erilainen. Ja aina on hyvä syy kilauttaa kaverille, ja kysyä, miten homma hänen mielestään pitäisi hoitaa, jottei isoveli valvonnoissaan suutu.
Ja koska kaikki muuttuu melkein koko ajan, on aina hyvä syy lähteä seminaariin tai ajankohtaispäiville, ”kahvikonferenssiin”, kuten teini kutsuu äidin työmatkoja, jotka tietysti vaativat joskus myös järjestelyjä kotipuolessa. Eikä vähiten sen takia, että minun koiranikin on rutiinien rakastaja ja tapojensa orja! Aamuruokailusta selvittyään se menee aina samalle matolle vasemmalle kyljelleen maate, ja odottaa arkiaamun seuraavaa siirtoa. Jos joku nukkuu viikonloppuna liian pitkään, johan Terrieri hyörii ja huokailee tympääntyneenä suljetun oven takana.
Meillä kaikilla on avaimet onnistuneeseen arkeen. Yksi aikatauluttaa tarkkaan, toinen tekee koko viikon ruokalistan valmiiksi. Ystävien arvo on mittaamaton, ja harrastukset ovat tosi tärkeitä. Minulle se tosi tärkeä juttu on tuo edellä mainittu Terrieri – ei meillä kukaan muu kieri selällään, kun tulen töistä kotiin.
Ihanaa arkea sulle ja mulle!
Kirjoittajana toimi tällä kertaa LounaPlussa ry:n hankeneuvoja Elina Hujanen.
Maaseuturahoituksen viestintäkanava Hämeessä
