Päijänteen kansallispuiston muinaisjäännökset ulottuvat aina kivikaudelle asti. Tutkija Vesa Laulumaa ja tutkimusavustaja Antti Laitinen tekivät Metsähallituksen Museoviraston Arkeologisilta kenttäpalveluilta tilaaman arkeologisen päivitysinventoinnin Päijänteen kansallispuistossa 12.–16.9.2022. Edellisen inventoinnin Metsähallitus teki kansallispuistossa vuonna 2009. Päivitysinventointi toteutettiin osana Luontokohteiden kulttuuriperintö eläväksi -hanketta. Tutkittu tieto alueen historiasta on merkityksellistä paitsi kohteiden suojelun, myös matkailun näkökulmasta. Luontokohteeseen liittyvä kulttuurihistoria on alueen matkailulle vetovoimatekijä ja luo pohjan erilaisille kulttuuriperintöön pohjautuville matkailutuotteille ja -palveluille.
Päijänteen kansallispuistossa 12.–16.9.2022 päivitysinventoidut kohteet
Päijänteen kansallispuistossa inventoitaviin kohteisiin sisältyi 36 Museoviraston muinaisjäännösrekisterissä sekä 23 Metsähallituksen Pave-järjestelmässä olevaa kohdetta. Metsähallituksen järjestelmä sisältää muinaisjäännösrekisterin kohteet ja lisäksi kohteita, jotka ovat iältään nuoria (1900-luku) tai tyypiltään sellaisia (esim. kaskipellot tai vanha pellot), joita ei sisällytetä muinaisjäännösrekisteriin. Inventoitavat kohteet sijaitsevat Asikkalan, Padasjoen ja Sysmän kuntien alueilla.
Päijänteen kansallispuiston Pulkkilanharju on ainoa mantereella sijaitseva päivitysinventoitava kohde. Muut kohteet sijaitsevat 15 saaressa. Kansallispuiston kaakkoisosassa Haapasaari, Neitsaari ja Nimetön, etelässä Ykskoivu, lännessä Lietsaari, Haukkasalo ja Vähä-Haukkasalo, pohjoisessa Papinsaari, Huhtsaari, Hietasaari ja Sammalsaari sekä koillisessa Paatsalo, Vähä-Paatsalo ja Kuhjasaaret. Keskellä kansallispuistoa sijaitseva Kelvenne on saarista suurin, pituudeltaan noin 7,5 km. Saarista pienin on puolestaan vain noin 1,5 ha kokoinen Nimetön.
Nauriskuoppia, lapinraunioita, kummeleita, kiviröykkiöitä ja hiilimiiluja löytyi useammalta saarelta
Muinaisjäännöksiksi luokiteltavia nauriskuoppia löytyi useammalta saarelta. Esimerkiksi Haukkasalon kolmesta nauriskuopasta kaksi oli inventoitu jo vuonna 2009, mutta kolmas kuoppa löytyi vasta vuoden 2022 inventoinnissa. Nauriskuopat määritellään kiinteiksi muinaisjäännöksiksi.
Lapinraunioita inventoitiin useammalla saarella, muun muassa Vähä-Paatsalossa ja Sammalsaaressa. Kuhjasaarten lapinraunion tarkastuksessa havaittiin, että peruskartan muinaisjäännösmerkki ja muinaisjäännösrekisterin koordinaatit ovat hieman virheelliset.
Päijänteen kansallispuiston saarissa on eri ikäisiä kummeleita. Vähä-Haukkasalossa tarkastettiin 1800-luvulta peräisin oleva, kiinteäksi luokiteltu muinaisjäännös. Kummeli on edelleen käytössä. Myös Sammalsaaressa on 1800-luvulta peräisin oleva kummeli, johon liitettiin alakohteina kummelin pohjoispuolella metsässä olevat kiviin maalatut linjamerkit. Huhtsaaren kummeli on lähinnä luonnon kivi ja peräisin 1900-luvulta, minkä vuoksi se ei ole muinaisjäännösrekisterissä.
Saarista löytyi monia kiviröykkiöitä, kaikkia ei nosteta muinaisjäännösrekisteriin niiden vaatimattomuuden vuoksi. Paatsalossa inventoitiin jopa 25 kaskiröykkiötä, jotka ovat muinaisjäännöksiä. Muinaisjäännöksiksi luokiteltavia hiilimiiluja löytyi myös useammalta saarelta.
Sammalsaaren kivinen rakennelma tuo mieleen hauta-arkun
Sammalsaaren korkeimmalla kohdalla on mielenkiintoinen selvästi kasattu kivilatomus, joka voidaan muuttaa mahdollisesta muinaisjäännöksestä kiinteäksi muinaisjäännökseksi. Latomus on osin sammaleen peitossa oleva suorakaiteinen, noin 3 x 1,5 m kokoinen kivirakennelma. Rakennelman luoteispäädyssä näyttää olleen laakakivi pystyasennossa. Kivinen rakennelma tuo mieleen hauta-arkun.
Paatsalon saaren torpan paikkatiedot päivitettiin
Paatsalon saarella aiemmin muinaisjäännöstyypiltään nauriskuopaksi määritelty kohde todettiin torpan paikaksi. Paikalla havaittiin kooltaan noin 4×5 metriä torpan perustus. Sen länsilaidassa olevan matalan kumpareen sisällä on uunin jäännökset. Torpan pihassa on mahdollisia nauriskuoppia. Torpasta noin 30 metriä etelään järveen laskevassa rinteessä on romuja sisältävä kellarikuoppa. Kellariin vievä kulkukäytävä erottuu kuopan rannan puoleisella reunalla. Torpan pihasta syvemmälle saareen vienyt tieura on jo metsittynyt, mutta hahmottuu maastossa. Havaintojen perusteella Paatsalon torpan paikka on sijainnut tässä eikä noin 100 metriä etelämpänä, johon se on Metsähallituksen järjestelmässä merkitty.
Onko Haapasaaren kivipato aallonmurtaja?
Haapasaaressa on arviolta 1800-luvun loppupuolella rakennetun torpan rakennuksia. Haapasaaressa on mielenkiintoinen kivisellä padolla tukittu pienen poukaman suu. Rakennelma on tulkittu kalasumpuksi, mutta se voi olla venevalkaman suojaksi tehty aallonmurtaja. Poukamassa on ollut venevaja ja padossa on aukko kulkua varten. Lisäksi satamassa uunin jäännös, jonka iästä ei ole tietoa.
Suurimmalla Kelventeen saarella tarkastettiin peräti 16 kohdetta
Kelventeellä on Metsähallituksen järjestelmään kirjattuja kaskialueita, kiviröykkiöitä, kummeli ja peltoalue. Saaressa tarkastettiin muinaisjäännöksiksi luokiteltavia nauriskuoppia, hiilimiiluja ja kaksi vierekkäistä tervahautaa. Yksi nauriskuopista oli aikaisemmin inventoimaton, ja se lisätään muinaisjäännösrekisteriin.
Kelventeen keskiosassa sijaitseva veneenvetopaikka Kelventeenhoikka on muinaisjäännös, se mainitaan 1800-luvun kartoissa. Vetoura toimii edelleen polkuna Koukunlahden ja länsirannan välillä. Kelventeen eteläosassa on myös veneenvetopaikka, joka erottuu selvemmin maastossa kuin Kelventeenhoikka. Kohteen paikkatieto korjattiin.
Kelventeen eteläosan itäkärjessä on vanha torpan paikka nimeltään Leponiemi. Paikalta vahvistettiin vuoden 2009 inventoinnin havainnot torpan jäännöksistä ja kellarikuopasta. Alueella on Metsähallituksen järjestelmään merkittyjä kuoppia. Uudessa vinovalovarjosteessa näkyy myös kuoppia, joita ei ole tarkastettu maastossa. Kuopista ainakin osa liittynee torpan toimintaan.
Pulkkilanharjuntien tienpohja on muinaisjäännös
Inventoinnissa todettiin, että Pulkkilanharjun Syttänneen asuinpaikan oleva rajaus on Metsähallituksen järjestelmässä virheellinen. Syttänneen asuinpaikan pohjoislaidassa, tien penkassa on rajamerkki, joka on Metsähallituksen järjestelmässä. Kaikkia vuoden 2009 inventointikertomuksessa mainittuja kuoppia ei löydetty, vaikka aluetta tarkasteltiin myös vinovalovarjosteesta. Vanhan Pulkkilanharjuntien tienpohja on muinaisjäännös. Se erottuu hyvin maastossa, aluerajausta tarkennettiin hieman.
Lietsaaresta inventoitiin kivikaudelta peräisin olevat keihäänkärki ja alkeellinen kirves
Lietsaaressa on kolme kuoppajäännöstä, joista yksi on mahdollisesti pyyntikuoppa ja yksi hiilimiilu. Yhden kuopan käyttötarkoitus on epäselvä. Lietsaaren koillisosan hiekkarannalla on kivikautinen löytöpaikka, jolta löytyneet esineet, lehdenmuotoinen keihäänkärki ja alkeellinen kivikirves ovat mesoliittiselta kivikaudelta. Asuinpaikka on jäänyt veden alle Päijänteen vedenpinnan nousun aikana ennen Heinolanharjun puhkeamista, joka tapahtui noin 4900 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Papinsaaressa inventoinnissa käytettiin vinovalovarjostetta
Papinsaaressa olevat hiilimiilut ja nauriskuopat tarkastettiin. Raportointivaiheessa saatiin käyttöön uudesta ilmalaserkeilausaineistosta tehty vinovalovarjoste, josta kuopat näkyvät erittäin hyvin, ja alakohteiden koordinaatteja saatiin täsmennettyä. Alueella on myös kuoppia, joiden tarkoitus jäi epäselväksi. Papinsaaren luoteiskärjestä tunnetaan rautakautinen löytöpaikka. Mahdollinen muinaisjäännös, kivilatomus todettiin inventoinnissa luonnonmuodostumaksi.
Yhteenveto
Inventoinnin perusteella voidaan sanoa, että Päijänteen kansallispuiston alueella on monia tutustumisen arvoisia arkeologisia kohteita. Vuoden 2022 inventoinnissa todettiin, että ennestään tunnettujen muinaisjäännösten muinaisjäännösrekisterin tiedot olivat suurimmaksi osaksi paikkansa pitäviä. Tietoja täydennettiin lähinnä alakohteiden, mm. röykkiöt, kuopat ja hiilimiilut, paikkatiedoilla. Myös muinaisjäännösten puutteellisia aluerajauksia päivitettiin. Muinaisjäännösten tyyppeihin ja paikkatietoihin tuli muutoksia parissa kohteessa. Tekstin lähteenä käytettiin tutkija Vesa Laulumaan inventointiraporttia.
Tule kehittämään luonto- ja hyvinvointipalveluja maksuttomaan työpajasarjaan
”Historia ja kulttuuri osaksi yrityksesi matkailutuotteita” -työpajasarja on suunniteltu matkailualan yrittäjille, yrittäjyyttä suunnitteleville sekä matkailualueiden kehittäjille kuten kylä- ja matkailuyhdistyksille. Työpajoissa pääset oppimaan uutta kulttuuriperinnöstä sekä kehittämään uusia luonto- ja hyvinvointimatkailutuotteita ja -tuoteperheitä.
Työpajasarja alkaa Luontokohteiden kulttuuriperintö eläväksi -hankkeen yhteistyössä sidosryhmien kanssa järjestämällä ”Tarinoita ja kulttuuriperintötietoa Hämeen luontokohteista tuotteistamisen tueksi” -webinaarilla 12.1.2022. Webinaarissa kuullaan tarinoita Hämeen luontokohteista, Päijät-Hämeen rakennusperinnöstä, Hämeen aineettomasta kulttuuriperinnöstä sekä arkeologisen kulttuuriperinnön suojelusta ja matkailullisesta hyödyntämisestä. Työpajasarja jatkuu kulttuuri-, kylä- ja hyvinvointimatkailun asiantuntijan, Visit Finland -akatemiavalmentajan, Aurana Oy:n vetämillä tuotteistamistyöpajoilla Kanta- ja Päijät-Hämeessä.
Tutustu työpajasarjaan tarkemmin ja ilmoittaudu mukaan: https://www.lyyti.fi/reg/Historia_ja_kulttuuri_osaksi_yrityksesi_matkailutuotteita_tyopajasarja_9441
Kirjoittaja ja lisätiedot:
Katja Granskog, viestintäsuunnittelija, Metsähallitus. Maaseuturahaston rahoittaman Luontokohteiden kulttuuriperintö eläväksi-hankkeen toteuttavat LAB-ammattikorkeakoulu ja Metsähallituksen Luontopalvelut.
Luontokohteiden kulttuuriperintö eläväksi -hanke https://lab.fi/fi/projekti/luontokohteiden-kulttuuriperinto-elavaksi
Inventointiraportti: Laulumaa, V. 2022. Päijänteen kansallispuiston arkeologisen inventoinnin päivitys v. 2022.
Lähde:
Laulumaa, V. 2022. Päijänteen kansallispuiston arkeologisen inventoinnin päivitys v. 2022. Asikkala, Padasjoki, Sysmä. 12.–16.9.2022. Museovirasto Arkeologiset Kenttäpalvelut. Viitattu 15.11.2022.
Kiinteä muinaisjäännös: Museoviraston määrittelyn mukaan kiinteä muinaisjäännös on maaperässä tai veden alla oleva muinaisen ihmisen toiminnasta syntynyt rakenne.
Muinaisjäännösrekisteri: Museoviraston ylläpitämä rekisteri sisältää perustiedot Manner-Suomen kiinteistä muinaisjäännöksistä ja tietoja muista arkeologisista kohteista.
Metsähallituksen Pave-järjestelmä: Metsähallituksen järjestelmä sisältää muinaisjäännösrekisterin kohteet ja lisäksi kohteita, jotka ovat iältään nuoria (1900-luku) tai tyypiltään sellaisia (esim. kaskipellot tai vanha pellot), joita ei sisällytetä muinaisjäännösrekisteriin.
Kummeli: Rannalle rakennettu, päivämerenkulkuun tarkoitettu kiinteä valaisematon merenkulun turvalaite, joka toimii karkean paikannuksen apuvälineenä. Perinteinen kummelityyppi on valkoiseksi maalattu kivikasa tai siirtolohkare.
Lapinraunio: Lapinraunioiksi kutsutaan sisämaan järvialueen tarkoitukseltaan ja iältään erilaisia esihistoriallisia kiviröykkiöitä. Niitä on yleisimmin pidetty hautaröykkiöinä tai muussa rituaalisessa tarkoituksessa rakennettuina.
Ilmalaserkeilausaineisto: Ilmalaserkeilauksessa keilaus tehdään ilmasta käsin, esimerkiksi lentokoneen tai droonin avulla. Inventoinnin vinovalovarjosteissa käytettiin MML:n 2022 ilmalaserkeilausaineistoa.
Vinovalovarjoste: Korkeusmalliin pohjautuva tapa visualisoida maanpinnan muotoja.