Viisitoista vuotta maaseudun kehittämistä takana voin kai kutsua itseäni jo veteraaniksi ja istua muistelemaan kuluneita vuosia. Jonkun mielestä on vanhuuden merkki, kun menneitä muistelee, taustapeilithän ovat autoissakin turhia…..
Ohjelmakausia on tullut ja mennyt, hankkeita, ihmisiä, ALMAa, ELMAa, Leaderiä. Paljon on kuluneina vuosina muuttunut, mutta toisaalta mikään ei ole muuttunut. Teknologia on mennyt eteenpäin, kai ne autotkin pian jo liikkuvat itsestään, silti edelleenkään bitit eivät liiku kaikissa kylissä riittävän nopeasti. Palvelujen katoamista kylistä surtiin jo 2000-luvun alussakin, kyläkoulujen säilymisestä oli kova huoli. Samojen ongelmien kimpussa ollaan edelleen, tosin huoli kyläkoulujen säilymisestä on osin kadonnut, kun ne kyläkoulutkin ovat pitkälti kadonneet.
Monissa kylissä ensimmäinen hanke oli kylätalon tai muun kokoontumistilan kunnostaminen, piti uusia ikkunoita, nykyaikaistaa keittiötä, liittää talo vesi- ja viemäriverkkoon jne. Ministeriön suunnalta on kovasti toivottu, että kehittämisessä päästäisiin infran kunnostamisesta toiminnan luomisen suuntaan. Onhan tässä asiassa edettykin, mutta edelleen niitä erilaisia rakentamishankkeita riittää. Eikä minusta niitä pidä mitenkään väheksyä, niistä jää pysyvää hyötyä kyliin.
Käenpojasta varteenotettavaksi kehittämisvälineeksi
Eniten vuosien kuluessa on kuitenkin muuttunut Leaderin asema kehittämien välineenä. Maaseudun kehittäminen asukaslähtöisesti ei ole ollut aina ja kaikkialla itsestään selvää. Joillekin se on ollut liian kallista tuloksiin nähden, toisille taas tehotonta nappikauppaa, puuhastelua ilman tuloksia. Jossain vaiheessa valtakunnan tasolla vannottiin keskuspainotteiseen kehittämiseen, kuka muistaa miten silloiset Aluekeskusohjelmat ja KOKO-ohjelmat hyödyttivät tavallisia asukkaita?
Viimeistään tämän ohjelmakauden aika Leader on muuttunut käenpojasta varteenotettavaksi kehittämisvälineeksi. Tottakai siihen on vaikuttanut muiden rahoitusvälineiden niukentuminen, mutta myös itse välineen toimivuus. Vaikka olemmekin vaatimattomia hämäläisiä, voimme edes hiukan röyhistellä rintaamme ja olla ylpeitä aikaansaannoksistamme.
Mikään ei ole pysyvää, paitsi muutos. Maakunnat ja kunnat tulevat olemaan murroksessa, roolit ja tehtävät muuttuvat. Tulevat uudistukset eivät ainakaan vähennä omaehtoisen kehittämisen tarvetta, pelikenttä päinvastoin laajenee nykyisestä. Näin kaupungin läheisen maaseudun edustajana toivoisin myös, että osin keinotekoinenkin raja maaseudun ja kaupungin välillä voitaisiin myös unohtaa ja ulottaa Leader-toiminta koko alueelle riittävien määrärahojen kera.
Mutta tätä murrosta on sitten muistelemassa joku toinen viidentoista vuoden kuluttua…..
Kirjoittajana toimii Leader-toimintaryhmä EMO ry:n toiminnanjohtaja Esko Pietari.
Maaseuturahoituksen viestintäkanava Hämeessä
