Tuossa kuukausi sitten kollegani kirjoitti bloginsa alkuun siitä, miten aiheen löytäminen tähän elämänsä ensimmäiseen blogi-kirjoitukseen on vaikeaa. Tuntui kovin tutulta. Kun deadlinea edeltäneenä iltana selailin muiden tähän blogiin kirjoittamia juttua, totesin myös lukevani elämäni ensimmäistä kertaa mitään blogia. Aika heikoilla jäillä siis liikutaan. Henkilökohtaisesti maratonin, tai ainakin puolimaratonin, juokseminen olisi helpompaa ja nopeampaa kuin tämän tekstinpätkän kirjoittaminen. Ja kun ulkona on vielä heinäkuinen hellepäivä ja ajatukset siirtyvät väkisinkin nettiveneen ilmoituksiin, niin tuppaa tuo kuuluisa punainen lanka katkeilemaan vähän väliä.
Elokuu on siis alkanut. Suurin osa suomalaisista palailee työpaikoilleen. Lomastaan virkistäytyneenä. Osa suomalaisista viettää lomansa kotonaan tai mökillään. Vuoden mittaan rästiin jääneitä hommia tehden. On risusavottaa, matonpesua, terassin rakentamista. Ne suomalaiset, joiden koko kesäloma ei kulu tuolla työleirillä, matkailevat. Osa matkailijoista suuntaa etelään, varman auringon perään. Osa sentään matkailee kotimaassa.
Suomalainen matkailu on harrastus ja toimiala, johon meidän kaikkien suomalaisten pitäisi omalta osaltamme panostaa. Meillä on täällä todella paljon nähtävää ja näytettävää, kunhan vaan itse tajuamme sen, osaamme olla ylpeitä siitä ja osaamme kertoa siitä.
Meillä Suomessa on vielä neljä vuodenaikaa. Meillä pääsee talvella hiihtämään, kesällä nauttimaan helteistä, syksyllä ihastelemaan ruskaa ja keväisin auringon voimaa sen sulattaessa hanget lähes silmissä.
Suomi, muiden pohjoismaiden ohella, alkaa olla Euroopan, ja ehkä koko maailmankin, ainoita turvallisia maita. Meillä ei onneksi ole ollut järjestäytynyttä ääriryhmien toimintaa, joka selvästi vaikuttaa matkailijoiden halukkuuteen matkustaa alueille, joihin iskut ovat kohdistuneet. Myös nykyisten iskujen rinnalla vähäpätöiseltä tuntuva perinteinen paikallinen rikollisuus, taskuvarkaudet yms. ovat Suomessa marginaalinen ongelma verrattuna vaikka eteläisen Euroopan maihin.
Me olemme ehkä kaukana maailman metropoleista, mutta tänne on silti hyvien lentoyhteyksien vuoksi helppo tulla. Ja vaikka meillä on joka paikkaan pitkä matka, niin täällä on helppo liikkua selkeän tiestön ja ruuhkattomien teiden vuoksi. Se Hämeenlinnan kuuluisa viiden minuutin ruuhka tuskin saa keskieurooppalaista autoilijaa närkästymään.
Matkailuun tulisi siis panostaa. Sekä meillä maaseudulla että kaupungeissa. Käsittääkseni sekä ulkomailta tulevien turistien että myös kotimaan matkailua harrastavien mielestä maamme mielenkiintoisimmat kohteet löytynevät valtakunnan ääripäistä eli Helsingistä ja Lapista. Mutta onhan meillä paljon muutakin. Meiltä Hämeestä löytyy esimerkiksi satoja kilometrejä vaellusreittejä, kymmeniä museoita, keskiaikaisia kirkkoja ja yksi linnakin, upeita järviä vuokramökkeineen ja vierasvenesatamineen, vanhoja kaupunki- ja kylämiljöitä, ostosmahdollisuuksia, kulttuuri- ja urheilutapahtumia sekä paljon, paljon muuta nähtävää ja koettavaa.
Vaikka kalenteri näyttää elokuuta, on minulla vielä viikko kesälomaa jäljellä. Ja sen ajattelin viettää kotimaassa matkaillen.
Kirjoittajana oli tällä kertaa Leader Linnaseudun toiminnanjohtaja Jussi Pakari.
Maaseuturahoituksen viestintäkanava Hämeessä
