Suomalaisten, virolaisten ja latvialaisten kolmivuotinen maaseutuyrittäjyyshanke paketoitiin loppuun tammikuun lopulla. Virossa järjestetyn lopputapahtuman ja opintoretken aikana osallistujat pääsivät kuulemaan hankkeen tuloksista sekä tutustumaan virolaisiin maaseutukohteisiin. Päällimmäisenä jäi mieleen ajatus siitä, että yrittäjien välinen yhteistyö jatkuu.
Yrittäjävaihtoja, tuotteiden jälleenmyyntiä, yhteistyökumppaneita ja uusia ystäviä. Näitä kaikkia ja paljon muuta rakennettiin kansainvälisessä maaseutuyrittäjyyshankkeessa kolmen vuoden aikana.
Sustainable entrepreneurship in countryside SEIC -hankkeessa oli mukana noin 100 maaseutuyrittäjää Virosta, Latviasta ja Suomesta. Suomesta toimintaan osallistui yrittäjiä ja toimijoita kolmen Leader-ryhmän alueelta. Mukana oli Hämeenlinnan seudulla toimiva Linnaseutu ry, Pirkanmaalta Pirkan Helmi ry ja Kaakkois-Suomesta Sepra ry.
Maaseutuyrittäjistä mukaan lähtivät muun muassa Parolassa toimivan Osuuskunta Villapakan yrittäjät Sanni Hallanvaara ja Carita Rantala.
− Osuuskuntamme tuo maahan ja jälleenmyy villakankaita sekä valmistaa ja jälleenmyy käsityötuotteita. Lisäksi järjestämme kulttuuri- ja historiatapahtumia ja opastamme matkailukohteissa, Sanni Hallanvaara kertoo yrityksen palveluvalikoimasta.
Hankkeen yksi tavoitteista oli järjestää yrittäjävaihtoja, joissa eri maiden yrittäjät voivat vaihtaa hyviä käytäntöjä sekä tietoa omalta alaltaan. Myös Villapakasta osallistuttiin vaihto-ohjelmaan, kun hankkeen avustuksella Virosta löytyi niin ikään villatuotteiden parissa toimiva Murueit Oü -yritys Ardusta.
− He olivat meillä vierailulla viime syksynä ja meiltä vierailtiin vastavuoroisesti Virossa. Vaikka yhteistyömme on vielä alkuvaiheessa, mietimme koko ajan mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan. Esimerkiksi meitä voisi tulevaisuudessa kiinnostaa historiallisten telttojen valmistus, Hallanvaara toteaa.
Hankkeen aikana järjestettiin opintoretkiä sekä Viroon että Latviaan mutta myös Suomeen. Samalla yrittäjät pääsivät tutustumaan osallistujamaihin sekä niiden yrittäjiin ja matkailukohteisiin. Monessa kohteessa osallistujat pääsivät tekemään ja kokemaan itse. Hankkeen viimeisellä opintoretkellä Virossa työpajojen aiheet vaihtelivat kynttiläpajoista leipomiseen ja keramiikan tekoon.
− Tulevaisuutta ajatellen meille oli hyödyllistä osallistua esimerkiksi korttityöpajaan, koska sellainen on suunnitteilla myös meillä, Sanni Hallanvaara kertoo.
Kansainvälinen yhteistyö loppui Virossa hieman haikeissakin tunnelmissa, kun mukana olleet kiittelivät toisiaan uusista opeista ja yhteistyöstä. Päivien lopuksi osallistujat pääsivät vielä yhdessä miettimään tulevaisuutta ja yhteistyötä. Konkreettisena lopputuloksena saatiin muun muassa perustettua Facebook-ryhmä, jossa kaikkien maiden maaseutuyrittäjät voivat jatkossakin tutustua lisää toisiinsa, mutta myös aidosti miettiä erilaisia yhteistyömahdollisuuksia.
Millaisia kokemuksia sitten Villapakan yrittäjälle jäi käteen hankkeen toiminnasta ja opintoretkistä? Ainakin tunne vertaistuen saamisesta ja yhteistyön jatkumisesta myös tulevaisuudessa.
− Maasta riippumatta maaseutuyrittäjillä tuntuu olevan samankaltaisia ongelmia ja haasteita. Opintoretkien ansiosta paikalliset lähitienoon yrittäjät tulevat tutummiksi ja yhteistyön jatkaminen on helpompaa. Ehkä myös oma toiminta tuntuu vielä varsin pienimuotoiselta, varmaankin siksi että meillä ei ole varsinaista kiinteää kohdetta tai esimerkiksi koneinvestointeja kiikarissa, Hallanvaara miettii.
− Ja avaavathan nämä retket ja yhteydenpito yrittäjiin aina uutta ajattelua. Mahdollisesti voisimme alkaa kehittää yhteistyötä myös ohjelmapalveluiden tai markkinatapaamisten myötä, Hallanvaara summaa.
Suomalaisten ryhmä koossa Olusteveren kartanossa, jossa SEIC-hankkeen lopputapahtuma järjestettiin.
Pääkuvassa: Työpajoissa mm. leivottiin sekä tehtiin kynttilöitä ja keramiikkaa. Kuvassa oleva ryhmä pääsi myös askartelemaan.
Teksti ja kuvat: Ulla Harju/Hämeenraitti