Olen huomannut, että kun kerron työstäni tutuille, heillä on usein hieman ongelmia tajuta mitä oikein teen.
”Olen Hämeen ELY-keskuksessa maaseudun kehittämishommissa, me rahoitetaan maaseudun hankkeita ja yritystukia”.
Tuosta tulee kuulijalle useimmiten ensimmäiseksi mieleen maataloustuet, varsinkin näin upean ja onnistuneen traktorimarssin jälkeen.
Terminähän ”maaseudun kehittäminen” on jopa hieman kökkö. Siitä saattaa helposti tulla kuva, että maaseutu ja sen asukkaat ovat jollain lailla vajavaisia, joita täytyy ulkopuolelta ”kehittää”, jotta siellä sitten pärjättäisiin. Olen muutamaan otteeseen törmännyt tuollaiseen ajattelumalliin ja koittanut oikaista asiaa, koska asia on juuri päinvastoin. Ongelmana lienee se, että esimerkiksi viihteessä ja mediassa maaseutu mielletään harmittavan usein paikaksi, jossa hassusti puhuvat, hieman toistaitoiset ihmiset elävät laiskanpulleaa vanhanaikaista elämäänsä. Tässä on syytä myös itsekritiikkiin, tuota mielikuvaa osittain ylläpidetään myös valtakunnallisessa maaseutuohjelman viestinnässä. Suurelle yleisölle saattaa syntyä kuva, että tokihan noita maalaispoloja tuleekin ”kehittää”.
Tässä onkin todellinen tekemisen paikka. Meidän kaikkien, jotka näissä hommissa olemme mukana, tulee lyödä rumpua siitä, että meidän maaseutumme kattaa alueellisesti käytännössä lähes koko Suomen suurimpien kaupunkien keskustoja lukuun ottamatta. Ja tämä ”maaseutu” on todella paljon muutakin kun se perinteinen 50-luvun Suomi-filmi -idylli.
Kannettu vesi ei kaivossa pysy, mutta kehtaan vilpittömästi sanoa, että rahat jotka hankkeissa ja yritystuissa käytetään, menevät oikeisiin ja hyödyllisiin tarkoituksiin – lähtökohta on nimenomaan kentältä tuleva kysyntä ja tarve. Oli sitten kyseessä pieni, vapaaehtoisvoimin toteutettava kyläinvestointi, uuden yrityksen alkutaipaleen tukeminen tai vaikka monen maakunnan laajuinen elinkeinohanke, ne kaikki lähtevät todellisesta tarpeesta. Tätä varten näitä hommia tehdään.
Vaikka viivästykset, byrokratia ja vaikka mikä välillä ottaisi päähän, niin kun katsoo pikkuisen isompaa kuvaa tajuaa, että kyllä maailmassa olisi aika lailla pöllömpiäkin tapoja elantonsa tienata. Kun on itse kasvanut maaseudulla ja saanut kohta 20 vuotta tehdä näitä hommia monessa eri organisaatiossa ja työtehtävässä, niin tyytyväinen saa olla ja toivoa, että jatkossakin leipä löytyy tältä alalta.
Kirjoittajana Antti Pitkänen, joka toimii Hämeen ELY-keskuksessa maaseudun kehittämisen asiantuntijana.