Kuuden paikallisen vesiensuojeluyhdistyksen ja Vanajavesikeskuksen kaksi yhteishanketta mahdollistivat tiedonkeruun vesistöjen tulevia toimenpiteitä varten.
Tapaamme Vanajavesikeskuksen vesistöasiantuntijan Suvi Mäkelän kanssa kolmivuotisten PAKKA-hankkeiden jo päätyttyä. Nyt päättyneitä hankkeita edelsi aiempi kaksivuotinen hanke, jossa olivat mukana Pannujärvi, Kankaistenjärvi, Katumajärvi. Tästä siis hankkeella kulkenut nimi PAKKA.
— Kun ensimmäinen yhteishanke päättyi, niin mukana silloin olleille suojeluyhdistyksille jäi tunne, että nyt pääsimme hyvään alkuun. Uudessa hankkeessa päädyimme hakemaan avustusta myös Leader-ryhmistä sillä hankkeesta oli tulossa todella iso, koska mukaan lähti paljon innokkaita uusia ja vanhoja vesistönsuojeluyhdistyksiä, kertoo Mäkelä hankeen alkuvaiheesta.
Suuren koon vuoksi hanke jaettiin jo heti aluksi kahteen osaan, Vesistösuunnittelu-PAKKA:an ja Vesistökunnostus-PAKKA:an. Suunnittelu-PAKKA -hankkeen puolella keskityttiin nimensä mukaisesti suunnitelmiin, selvityksiin ja erilaisiin vesinäytteenottoihin, jotka vaikuttavat siihen mitä tulevaisuudessa vesistöille kannattaa ja voidaan tehdä. Kunnostus-PAKKA-hankeessassa katsottiin suunnitelmia ja tehtiin konkreettisia toimia maastoon.
— Jokiin rakennettiin esimerkiksi rumpujen ja pohjapatorakennelmien sijaan tekopatosysteemejä, jotta kalat pääsevät niistä yli, Mäkelä kuvailee konkreettisia tekoja hankkeen aikana.
Hankkeiden suunnitelmat tehtiin suojeluyhdistysten ehdoilla, vesien kunnon kartoittaminen oli kuitenkin ykkösasia
Hankkeissa edettiin niin, että suojeluyhdistykset kertoivat mihin asioihin he haluaisivat alueensa vesistössä keskittyä tai mitä haluaisivat selvittää. Selvityksistä saatiin pohjadataa tulevaisuutta varten.
— Sedimenttitutkimuksia sekä linnusto- ja kalaselvityksiä tehtiin useammassa paikassa. Monissa paikoissa tehtiin myös koeverkkokalastuksia ja valuma-aluesuunnitelmia. Toisaalla taas koottiin vanhat tiedot yhteen raporttiin ja katsottiin mitä se kertoo vesistön tilasta kokonaisuudessaan. Jossain paikoissa tehtiin myös vesistön hoito- ja käyttösuunnitelmia, Mäkelä summaa.
Hankkeessa tehdyt kartoitukset ovat aineistoa, jonka olemassaolo on tärkeää jatkotoimia varten. Sedimenttitutkimuksilla selvitetään muun muassa historiatietoja ja esimerkiksi sedimentin muodostumisen nopeutta eri aikoina. Hauholla kiinnosti erityisesti vanhan jätevedenpuhdistamon purkupaikan vaikutus Vitsiälänlahden pohjasedimenttiin. Suojärven kohdalla taas paikallisia huolestutti sen mahdollinen umpeen kasvaminen tulevaisuudessa.
— Ihan kaikkea hyötyä havainnoista ei voida vielä sanoittaa, mutta välitön hyöty suunnittelusta on silloin, jos halutaan tehdä toimenpiteitä, jotka vaativat vesilain mukaista lupaa. Usein viranomaiset haluavat luontoarvoselvityksiä ennen lupien myöntämistä. Nyt tietoa on olemassa, joten ideoita voidaan viedä mahdollisesti nopeastikin eteenpäin, Mäkelä kokoaa selvityksen antia.
Moni järvien käyttäjä on myös kiinnostunut linnustoselvityksistä. Vesistön käyttäjien huolena on usein ensimmäiseksi kalat, sitten linnut ja lopuksi vedenlaatu. Nämä kaikki ovat kuitenkin sidoksissa toisiinsa.
— Linnustoselvitys on kiinnostava, jos halutaan esimerkiksi niittää vesikasveja tai ruopata aluetta, niin nyt tiedämme etukäteen missä kohdassa niin voi vapaasti tehdä ja missä ei. Niiton suunnittelija voi jo etukäteen varautua siihen selvitysten avulla, Mäkelä jatkaa.
Uusien vesiensuojeluyhdistysten on tärkeää saada tietoa vesien kunnosta, jotta he voivat päättää mihin toiminnassa on syytä keskittyä. Vanajaveden alueen vedet olivat vaihtelevassa, mutta kaikki kuitenkin virallisesti vähintäänkin tyydyttävässä kunnossa. Mäkelän mukaan vesiensuojelussa ei voida helposti tai edullisesti korjata jo tapahtunutta vesistöjen laadun heikkenemistä, vaan ennemmin keskitytään ongelmien ennaltaehkäisyyn.
— Yksi vesiensuojelun perusongelma on se, että ranta-alueen asukkaat mieltävät oman lähivetensä tilan kovin eri tavalla riippuen siitä mihin ovat tottuneet. Veden laatu on siis kovin suhteellinen asia. Vesien kunto sinänsä hankkeen aikana ei muuttunut niin, että se näkyisi virallisissa kartoissa. Kuitenkaan ei voida sanoa kuinka paljon vesien kunto heikkenisi, jos mitään ei tehtäisi, Mäkelä muistuttaa.
Isoja asioita hankkeessa olivat vesinäytteenotot, joita otettiin järvi- ja jokivesistä. Hankkeella oli vuokralla jatkuvatoimisia vedenlaatumittareita 3,5 kuukauden ajan. Tiedolla on käyttöä, kun suunnitellaan esimerkiksi lasketusaltaita, joita kannattaa tehdä huonolaatuisen puron varteen.
– Joskus kartalta arvaa aika paljon asioita, mutta ei aina. Mittareilla tietoa veden laadusta saatiin tunnin välein ja näytteiden avulla voitiin todistaa esimerkiksi, että jokin tietty puro on jatkuvasti huonokuntoisempi kuin toinen. Tämä jos mikä on kustannustehokasta ja järkevää tekemistä tukevaa työtä ja hyviä perusteita sille, miksi juuri tämän puron maanomistajia ja asukkaita lähdetään lähestymään suunnittelun aikana. Osa asioista pystyttiin kahden hankkeen ansiosta viemään nopeasti käytäntöön. Tämä oli todella palkitsevaa, iloitsee Mäkelä.
Hämäläisillä maanomistajilla paljon tietoa ja osaamista vesiensuojelusta
Hankkeessa tehtiin myös valuma-aluesuunnittelua. Maanomistajia haluttiin mukaan jo ennen suunnitteluvaihetta.
— Perinteisesti maanomistajia on menty jututtamaan vasta toimistotyönä tehdyn yleissuunnitteluvaiheen jälkeen, jolloin osalla tulee vastareaktio suunnitelmaan heti. Hankkeessa pyrimme siihen, että suunnittelijalla on toki joku näkemys siitä, minne esimerkiksi valuma-alueita kannattaisi rakentaa, mutta jo ennen kuin suunnitelma on tehty, suunnittelija käy jututtamassa maanomistajaa. Tämä toimintatapa oli todella toimiva hankkeessa ja yhteistyö maanomistajien kanssa sujui Hämeen alueella todella hyvin, Mäkelä kertoo.
Eniten yhteistyötä ja neuvontaa hankkeessa annettiin maanomistajille siitä mitä voidaan yhdessä tehdä ja mitkä ovat tekemisen kannalta ratkaisevia paikkoja. Maanomistajat saivat hankkeelta myös teknistä apua urakoiden kilpailuttamiseen ja koneisiin liittyvissä asioissa.
Yhteiset hankkeet tiivistivät viranhaltijoiden ja vapaaehtoisten yhteistyötä
Mukaan lähteneet uudet vesien suojeluyhdistykset olivat maantieteellisesti järkevällä alueella ja heitä yhdisti yhteiset vesistöt ja vesiketjut, joita hankkeessa oli tällä kertaa mukana.
— Esimerkiksi Kankaistenjärvi on latvajärvi, joka laskee Myllyojan kautta Katumajärveen. Suojelemalla tällaisia ketjuja saadaan aikaan laajempia kokonaisuuksia, jotka vaikuttavat toinen toisiinsa, Mäkelä muistuttaa.
Hankkeessa pyrittiin myös laajemmin siihen, että alueita ja vesistöjä tarkastellaan kokonaisuutena. Muun muassa Kankaistenjärven aktiivit ottivat haltuun järjestä laskevan Myllyojan ja siihen liittyvät asiat. Samoin myös viranhaltijoiden kanssa tehty yhteistyö vahvisti käsitystä yhteisistä tavoitteista.
— Hankkeen yksi lopputulema oli myös, että nyt toimijat alueella tuntevat toisensa ja tietävät kuka osaa mitäkin ja voivat sitten vaikka soittaa suoraan naapuriyhdistykseen, kun tarvitsevat apua. Hankkeen jälkeen yhdistysten välinen yhteistyö on siis aivan uudella tasolla. Hanke toimi jossain määrin myös hyvänä yhdyssiltana alueen kolmannen sektorin toimijoiden ja viranomaisten välille. Mukana oli porukkaa Hämeenlinnan kaupungilta, Metsäkeskukselta, ELY:stä ja kalatalousalueelta. Yhteisen hankkeen kautta yhdistystoimijat tutustuivat viranhaltijoihin ja myös viranomaistoiminta sai kasvot. Meillä kaikilla vesiensuojelutoimijoilla on kuitenkin yhteinen tavoite ja siksi keinoja ja toimiakin on hyvä miettiä yhdessä, Mäkelä summaa hankkeen vaikutuksia.
Hanketta ei kuitenkaan ainakaan vielä olla jatkamassa yhdessä. Vanajavesikeskuksessa jatketaan perustyötä ja vesiensuojeluyhdistykset miettivät jatkoa selvityksissä tulleiden asioiden mukaan.
– Ainakin osa paikallisista suojeluyhdistyksistä tulee varmasti hakemaan omia hankkeitaan tai avustusta toimenpiteisiin. Uudet yhdistykset pääsivät hyvin mukaan hanketyöhön ja osasta ideoista voi kehittyä tulevaisuudessa myös liiketoimintaa ja osaamista, jota he voivat myydä ulkopuolisille, Mäkelä iloitsee lopuksi.
Mukana PAKKA-hankkeissa oli Vanajavesikeskus ja kuusi vesiensuojeluyhdistystä; Pro Hauhonselkä, Ala- ja takajärven-, Viralan seudun-, Kankaistenjärven-, Katumajärven- ja Pannujärven vesiensuojeluyhdistykset sekä epävirallisena osallistujana Myllyojan varren kylät.
Kehittämisrahaa Vesistösuunnittelu-PAKKA-hanke sai alueen Leader-ryhmältä. Vesistökunnostus-PAKKA-hankkeen laitteisiin ja koneisiin liittyvä rahoitus tuli Hämeen ELY-keskuksen vesistöjen kunnostusavustuksesta. PAKKA-hankkeita hallinnoi Vanajavesikeskus ja mukana oli rahoitusosuudella myös Hämeenlinnan kaupunki, HS Vesi Oy, UPM-Kymmene Oyj ja Mäskälän osakaskunta.Hanke sai asiantuntija apua myös Hämeen kalatalouskeskukselta ja Suomen Metsäkeskukselta.
Lue lisää PAKKA-hankkeista: