Ruokaketju on kaikille tuttu malli. Ketjun alkupäässä on viljelijä, välissä jalostaja ja loppupäässä häämöttää ehkä tukun ja kaupan jälkeen tuotteen loppukäyttäjä, kuluttaja. Kotimaisessa ruokaketjussa on viime vuosikymmeninä tapahtunut oikeastaan vain yksi muutos. Se venyy. Vaikka lenkkejä ei olekaan tullut lisää, loppupää karkaa koko ajan kauemmas alkupäästä. Uusilla kuluttajasukupolvilla ei ole enää kokemuspohjaa maaseudusta tai ruuan tuotannosta.
Ketjun venyminen näkyy myös koululaisissa. Luonnonvarakeskuksen tutkija Pia Smedsin tuore väitöskirja paljastaa, että yli kolmasosa suomalaislapsista ei tunne ruuantuotantoa. Lapset näkevät maatilat eläintarhoina eikä niiden yhteyttä ruokaan ymmärretä.
Mutta miksi pitäisi olla huolissaan siitä, että ruuantuotantoa ei enää tunneta?
Tämän päivän koululaiset ovat huomisen kuluttajia. Ruokaa tuotetaan kuluttajia varten. Kotimainen ruuantuotanto nojaa lähes täysin kotimaiseen kulutukseen. Niin kauan kuin kuluttajat haluavat ostaa kotimaista ja näkevät maaseudun monet muut arvot, meillä on omaa maataloustuotantoa. Tämä heijastuu pelkän alkutuotannon lisäksi myös elintarviketuotantoon. Sekin perustuu nykyisellään kotoisiin raaka-aineisiin, joista tutut tuotteet on tehty.
Miten kuluttajat sitten saadaan lähemmäs tuottajia? Vastaus löytyy ketjusta. Se täytyy muuttaa ympyräksi. Me ruokaketjun kehittäjät olemme ehkä pahimpia ketjuajattelun pönkittäjiä. Pidämme huolen, että varmasti jokaiselle ketjun tekijälle löytyy jotain kehittämistoimintaa. Mutta entä se kuluttaja? Jonkun pitäisi toimia ketjun päiden yhdistäjänä.
Yksinkertainen keino yhdistää tuottajat ja kuluttajat on ruuantuotannon kuluttajatyö. Me järjestimme esimerkiksi Kasvua Hämeessä-hankkeessa viime kesänä Avointen maatilojen päivän Päijät-Hämeessä, joka keräsi 19 maatilalle yli 2000 kuluttajaa tutustumaan ketjun alkupäähän. Määrä ja tiloilla vierailleiden palaute yllätti sekä meidät että tilojen väen. Juuri tällaista haluttaisiin lisää. Oman maakunnan monipuolinen ruuantuotanto kiinnosti kävijöitä. Moni ihmetteli, että eikö kotimainen ruuantuotanto olekaan hiipuvaa kitkuttelua.
Suurten tapahtumien lisäksi esimerkiksi REKO-renkaat ja alueen suoramyyntitilat lähentävät ketjun päitä tehokkaasti. Kuluttaja kerrallaan. Meneillään on monenlaisia projekteja ympäri Suomen tilojen osakeanneista agroekologisiin symbiooseihin. Tärkeintä ei ole miten työ tehdään, vaan se että lamppuja syttyy.
Tulokset ja niiden saavuttaminen ovat kehittämistyön tarkoitus. Kuluttajatyö kehittämisvarojen turvin ei ole siinä mielessä ehkä kiitollisinta työtä. Vaikka tavoitetaan paljon haluttua kohderyhmää ja mediahuomiokin on suurta, on saavutuksia vaikea laskea euroiksi. Tulokset konkretisoituvat vasta yksittäisen kuluttajan ostopäätöksissä. MTK Hämeen Kasvua Hämeessä-hankkeen tärkein tavoite kuitenkin on, että kotimaista ja hämäläistä ruokaa syödään myös huomenna. Eli ensi kesänä maatilat avaavat taas ovensa eri puolilla Hämettä.
Saara Kukkonen
MTK Hämeen Kasvua Hämeessä-hankkeen tiedottaja
hämeenkoskelainen maanviljelijä
Maaseuturahoituksen viestintäkanava Hämeessä
