Tiedottaja Ulla muistutteli tuossa, että olin lupautunut kirjoittamaan blogia Hämeenraittiin, ja että dead-linekin alkaa lähestyä. Kysyin, oliko hänellä jotakin tiettyä aihetta mielessä. Ulla vastasi, että kirjoita vaikka Kreikan matkasta. Selvä!
Olin todellakin lokakuun loppupuolella kolme päivää Kreikan Thessalonikissa työmatkalla. Eikös kuulostakin mukavalta? Kolmen päivän maksettu miniloma aurinkoisessa Kreikassa! Totuus on kuitenkin toinen. Auringon näin kerran pilven raosta. Pääosin oli pilvistä, tuulista ja koleaa. Sillä ei sinänsä ollut merkitystä, sillä järjestettyä ohjelmaa oli aamusta iltakahdeksaan joka päivä. Ei siinä paljon olisi ehtinyt aurinkoa ottaakaan.
Kyseessä oli FARNET:in eli kalatalouden toimintaryhmien Euroopan komission alaisen kattojärjestön koulutus- ja verkostoitumisseminaari. Näihin tilaisuuksiin osallistuminen on edullista aktivaattoreille, sillä majoitus ja matkat maksetaan sieltä ”isosta kirstusta” eli itse ryhmille jää osallistumisesta hyvin vähän maksettavaa.
Kustannuksista riippumatta tulee pohtia sitä, kannattiko matka ammatillisesti. Tällöin voidaan harkita sitä, onko perusteltua osallistua vastaaviin tilaisuuksiin tulevaisuudessa. Itse ohjelma, joka painottui kalatalouden arvoketjun tuoton lisäämiseen oikein kohdennetuilla tukitoimenpiteillä, oli vähän laimea. Oman arvioni mukaan kannatti kuitenkin tällä kertaa lähteä Kreikkaan. Piti lähteä niinkin kauas nähdäkseen lähelle! Me suomalaiset aktivaattorithan olemme tuskastelleet Hyrrän ja muiden järjestelmien toimimattomuuden ja muiden käynnistymisvaiheen hankaluuksien kanssa. Siitä huolimatta olemme onnekkaassa asemassa verrattuna useimpiin kollegoihimme Euroopan eri puolilla. Meillä on kuitenkin toimintaa ja järjestelmä jonka kanssa tuskailla.
Vielä lokakuun lopulla oli nimittäin se tilanne, että yli kahdeksallakymmenellä prosentilla Euroopan kalatalousryhmistä ei ollut vielä edes rahoitushakemuksia jätettynä. Syiksi tähän mainittiin usein paikallisten toimijoiden tai kansallisten viranomaisten hidas toiminta. Suomalainen hallinto ja paikallisset LEADER-ryhmät ovat kuin ovatkin etunenässä saaneet toiminnan käyntiin, ja ensimmäisistä hankkeista on saatu maksatuksetkin jo kunnialla hoidettua.
Nyt alkaa jo kuulostaa siltä, että kehun omia virkamiehiämme. Tämä ei todellakaan ollut tarkoitus, vaikka jotkut heistä olisivat ehkä kehunsa ansainneetkin! Monessa asiassa on nimittäin vielä paljon parannettavaa. Tärkein kehityksen kohde lienee viranomaisten rohkeus tehdä joustavia päätöksiä. Tuntuu siltä, että jotkut käsittelijät pyrkivät löytämään minkä tahansa perusteen, jolla hakemuksen voisi hylätä. Tässä asiassa muualla Euroopassa ollaan edellä. Monissa maissa viranomaiset pyrkivät löytämään sen yhden hiuksenhienon perusteen jolla hanke saadaan kaikista rajoituksista huolimatta hyväksyttyä.
Tämä ei tarkoita sitä, että huonoja tai perusteettomia hankkeita pitäisi tukea. Hankkeiden on täytettävä tietyt reunaehdot ja niillä on pystyttävä luomaan jotain uutta ja merkityksellistä. Todellinen kehittäminen vaatii kuitenkin uudenlaista ajattelua ja rajojen venyttämistä, tietenkin lakien ja säädösten asettamissa puitteissa. Virkamiesten tulisi etunenässä olla miettimässä, kuinka loputtomalta tuntuvassa pykäläviidakossa löydetään ne joustavimmat ja byrokratialtaan kevyimmät ratkaisut. En ole kuullut, että yhtään eurooppalaista kalatalousviranomaista olisi pantu telkien taakse sen vuoksi, että tämä on myöntänyt tukea hankkeelle liian ”luovin” perustein. Tokihan aina on olemassa takaisinperinnän riski, mutta se koituu hakijalle, ei virkamiehelle. Jotkut hakijat ovat valmiit tuon riskin ottamaan ja tätä pitäisi käyttää hyödyksi. Näin voidaan raivata väljempää pelikenttää tuleville hankkeille, mikä puolestaan edistää luovuutta ja uusien toimintatapojen ja hyvien käytäntöjen kehittymistä. Ylivarovaiset päättäjät estävät alan kehittymistä, rohkeimmat rakentavat parempaa tulevaisuutta!
Jutun kirjoitti Sisä-Suomen kalatalousryhmän kalatalousaktivaattori Janne Ruokolainen.
Kuva: Johannes Sipponen
Maaseuturahoituksen viestintäkanava Hämeessä
