Siellä se taas odottaa – Ihanan Keskellä.
Oikeastaan se olisi järkevintä koettaa myydä; ”Suomen kauneimman tanssilavan liepeillä, lähiruokamyymälä kävelymatkan päässä.”
Naapurin Jarille pitää soittaa, josko se toisi klapeja pihaan. Laskun voi jättää postilootaan pikitien varteen. Kuusiaitakin pitää leikkauttaa. Yksi sahuri sitä jo kävikin katsomassa, mutta sillä oli omien sanojensa mukaan liian pienet vehkeet. Tulkoon uudestaan. Laskun voi jättää sinne Jarin laskun viereen. Todennäköisesti siellä on myös kyläyhdistyksen jäsenmaksulappu. Maksellaan pois, niin voidaan käydä kodalla makkarat paistamassa hyvillä mielin.
Onpas sireenit taas kasvaneet. Vadelmat tuskin tekee kummoista satoa tänäkään vuonna. Hiukan päässeet valloilleen kellarin päälle ja kietoutuneet pihlajaankin.
Yläkerta huutaa remonttia, jääkaappikin pitäisi uusia. Nautitaan nyt hetki kuitenkin ferrarinpunaisesta keittiöstä ja kiiltävästä pönttöuunista.
Muksut ovat taas kaivaneet 70-luvun nukenvaunut liiteristä ja vetävät pirttiä ympäri nurkkalaudat kolisten. Taidan kiertää Terrierin kanssa ennen saunaa lenkin. Sen kylän ainoan, 4,7km. Muutoin pitää kulkea edestakaisin. Moottoripyöräilijöitä lipuu Maisematietä pitäjälle päin. Autokorjaamon Nieminen heilauttaa kättä ujosti.
Pihasauna on lämmin ja löylyhuoneen ikkunasta näkyy peuroja.
No olkoon nyt vielä tämän kesän, mökkipahanen.
Kirjoittajana toimi tällä kertaa LounaPlussa ry:n hankeneuvoja Elina Hujanen.
Maaseuturahoituksen viestintäkanava Hämeessä
