Huhtikuun alkupuolella järjestettiin Suomen Kasarmilla Hämeenlinnassa kaikille avoin luentotilaisuus Hämäläinen kahvihetki – kahvin kehräämisestä kursailuun. Tilaisuuden järjesti Ajan patina –hanke. Mukana olivat myös Hauhon näyttämötaiteen harrastajat.
Tapahtuman pääaiheena oli siis kahvi. Iltapäivän aikana kuulimmekin, milloin kahvi rantautui Suomeen, miten kahvittelutavat ovat kehittyneet ja miten tottumukset ovat muuttuneet vuosien saatossa.
Hankkeen vastuuhenkilö Johanna Henttinen on järjestänyt saman tyylisiä tapahtumia jo muutaman vuoden ajan. Henttinen metsästi inspiraatiota ja hyviä aiheita ympäri Suomea kotiseutumuseoiden avustuksella. Hän huomasi, että menestyviä tapahtumia ja tilaisuuksia yhdisti yksi asia, kahvi.
─ Meille selvisi, että ihmiset tulevat paikalle, kun on kahvia tarjolla. Lähdimme tutkimaan kahviaihetta tarkemmin ja tajusimme, että tästähän saisi kunnon luennon, Henttinen kertoo.
Arabiasta Eurooppaan ja Suomeen
Kahvilla on todella pitkä ja vaiherikas historia. Ensimmäiset aromikkaat juomat valmistettiin jo 1200-luvulla nykyisen Lähi-Idän alueella. Eurooppaan kahvi saapui vuonna 1615. Silloin kahvin pääkaupunkina toimi Venetsia, joka oli Euroopan linkki Lähi-Itään.
Ruotsiin kahvi saapui vuonna 1685 ja ensimmäinen kahvila avattiin Tukholmaan vuonna 1708. Nykyisen Suomen alueella kahvia ruvettiin nauttimaan 1720-luvulla.
Vuosien varrella kahviin on suhtauduttu eri tavoin. On muun muassa sanottu, että kahvi tuo kulttuuriin liikaa vieraita vaikutteita ja se aiheuttaa kiihtyvyyttä. Ruotsi-Suomen alueellakin kahvi on ollut jonkin aikaa jopa täyskiellossa.
1800-luvulla kielloista kuitenkin luovuttiin ja kahvi alkoi maistumaan seurapiiriläisten lisäksi myös maaseudun asukkaille. Suomesta muodostui yksi maailman suurimmista kahvin kuluttajamaista.
Perinteet elävät
Suomalainen kahvikulttuuri on muokkautunut vuosien saatossa sellaiseksi, kuin me sen nykypäivänä tunnemme.
─ Oli myös yleistä, että maalaiset nauttivat kahvinsa tassista ja kaupunkilaiset röyhkeästi kupista. Etikettiin kuului myös kursailu ja eräänlainen jäyhyys etenkin Hämeessä, Henttinen jatkaa.
Suomalaista kahvittelua tultiin 1960- ja 70-luvulla tutkimaan jopa Amerikasta asti. Tutkijat huomasivat muun muassa, että kahvi on Suomessa läsnä kaikessa ja sen avulla voidaan osoittaa vieraanvaraisuutta. He laittoivat myös ylös sen, että kahvia ei tarjottu epäsuosiossa oleville ihmisille.
Puutteen aikana perinteisen kahvin sijaan käytettiin korvikkeita, kuten sikuria. Kahvin käyttöä säännösteltiin siten, että vieraille tarjottiin vain kaksi kuppia kahvia. Tähän sääntöön tekivät poikkeuksen karjalaiset, jotka tarjoilivat kolme kuppia.
Kahviperinteet ovat edelleen tänä päivänä hyvin voimassa. Kahvi on sosiaalisten tapahtumien ydin ja vieraille tarjotaan aina kahvia, vaikka sitä ei itse joisikaan. Suomi on myös vieläkin ainoa maa maailmassa, jossa on erikseen työaikalaissa määritelty kahvitauot.
─ Eleenä kahvin tarjoaminen on perisuomalainen. Sillä osoitetaan vieraanvaraisuutta ja korostetaan yhdessäoloa, sanoo Johanna Henttinen.
Onnistunut tapahtuma
Suomen kasarmin Upseerikerholla järjestetty tilaisuus sai osakseen kiitosta. Tapahtuma herätti useassa vieraassa vanhoja muistoja esiin.
─ Tämä oli hyvä tilaisuus, joka herätti minussa todella paljon ajatuksia menneistä vuosista. Etenkin kahvittelun seremoniallisuus oli minulle hyvinkin tuttua. Kannatti tulla, kertoo hämeenlinnalainen Hannu Eerola.
Myös hankkeen ja tapahtuman vastuuhenkilö Johanna Henttinen oli tyytyväinen tilaisuuteen.
─ Saimme kivan kokonaisuuden rakennettua. Ohjelma oli sopivan kevyt ja paikkana Upseerikerho on aivan täydellinen. Todella paljon tuli myös vieraita paikalle ja pääsimme heidän kanssaan muistojen kautta entisajan elämään, Henttinen päättää.
Teksti: Jaakko Launonen/Hämeenraitti
Kuvat: Ulla Harju/Hämeenraitti
Maaseuturahoituksen viestintäkanava Hämeessä
