Jargonista päivää!
Eilen saimme jälleen kuulla täyslaidallisen kapulakielestä Kielipoliisinakin tunnetulta Riitta Suomiselta. Riitta kävi kouluttamassa Hämeenraitin järjestämässä tilaisuudessa hämäläisiä maaseudun kehittäjiä ja muita toimijoita. Tärkein sanoma oli unohtaa kapulakielen käyttö ja siirtyä selväkieleen. Käytettävyys, nopea luettavuus ja ymmärrettävyys olivat sanoja, jotka toistuivat eilen usein.
Itse ajattelen, että virkamieskieli ruokkii virkamieskieltä. Vanhoja tapoja ei uskalleta lähteä rikkomaan, koska ”aina ennenkin on puhuttu ja kirjoitettu näin”. Lakeihin ja asetuksiin on hyvä vedota. Niiden ajatellaan tai perustellaan asettavan vaatimuksia myös kielelle.
Mutta toimii se kapula ihan perushankekielessäkin: ”hanke on kehittämiseen painottuva hanke.” Täydellinen kehäpäätelmä! Hanke-sanasta olen muuten kirjoittanut aiemminkin (klik).
Mutta miten kapulaa sitten voi vähentää? Miten omassa työssä tai arjessa voi puhua selkeämmin? Tässä muutama koulutuksesta poimittu ja itsekin opittu vinkki siihen, miten kielestä saa käyttäjäystävällisempää. Vinkki numero 1: Unohda pitkät sanat kuten käyttäjäystävällinen.
Konkreettinen tekeminen on kiinnostavaa
”Mies meni metsään” on aika paljon selkeämpi ilmaus kuin abstrakti ilmaisu ”metsään mentiin”. Kerro siis kuka puhuu, tekee tai toimii. Mieti aina, miten voisit puhua asioista mahdollisimman konkreettisesti.
Käytä paljon verbejä, jätä substantiivit vähemmälle. Käytä myös tekijää – kuka teki?
Näin teki aikoinaan myös kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi, jonka päivää eilen sopivasti vietettiin.
Ja, ja, ja, ja, ja, ja, ja, ja, ja…
Nukahditko jo? Niin kävi varmasti monelle muullekin. Riitta Suominen kutsuu tätä ilmiötä kielen Tupu, Hupu ja Lupu -kolmikoksi. Kun yhdessä lauseessa halutaan kertoa kaikki, tulee lauseesta pian luettelo.
Myönnän, syyllistyn tähän itsekin. Kuten: ”Hämeessä Leader-rahoituksen ja maaseudun asukkaiden talkootyön ansiosta on syntynyt liikuntahalleja, luontopolkuja, laavuja, latuja, uimarantoja, kenttiä, leikkipaikkoja ja esimerkiksi metsästysmajoja.” Apua ja anteeksi!
Yksi kirjoittajan tärkein työkalu onkin pelkistäminen. Rohkeus sanoa vähemmän tekstissä on viestijän tärkeimpiä ominaisuuksia. Kiteyttää voi myös vaikka kuvin.
Tärkein aina ensin
Meille viestijöille tämä tulee (tai ainakin pitäisi tulla) äidinmaidossa. Kerro tärkein asia aina ensin. Otsikossa ja ingressissä.
Liian usein hankekielessä näkee vieläkin tiedotteita tai juttuja, jotka alkavat sillä kuka hanketta toteuttaa ja kuka sitä rahoittaa. Tässä vaiheessa moni lukija jo luovuttaa. Oliko tekstissä jotain asiaakin?
Asiantuntijana voit itse määritellä sen yhden tärkeimmän asian, jonka haluat viestissäsi tulevan esille. Siis yhden, ei kymmentä. Kirjoittaminen on aina valinnan ja päätöksen tekoa.
Suosi uutisrakennetta tekstissä ja puheessakin. Kiteytä asiasi.
Ja vielä…
Kieli tai oman alan sanaston osaaminen ei ole mielestäni ylpeilyn aihe. Jos olet oman alasi asiantuntija, voit olla varma, että muut eivät ole (ellet ole työpaikkasi kahvihuoneessa).
Vai ymmärrätkö sinä seuraavaa viestinnällistä lausahdusta? ”Eilisessä kontekstissa diskurssin käyminen oli strategisesti ehdotonta, jotta saamme KPI:n selville.” Ihan oikeasti? Onneksi en ole tuollaista lausetta kuullut ainakaan ihan juuri noin lausuttuna, mutta läheltä on liipannut. Monta kertaa.
Brassailu sikseen. Puhu ihmisille ihan kaikkien ymmärtävällä kielellä. Fiksuutesi voit osoittaa muullakin tavoin.
Kirjoittaja on Hämeenraitin tiedottaja Ulla Harju, joka tykkää viestinnästä ja sen kaikista koukeroista.