Maaseuturahoituksen viestintäkanava Hämeessä
previous arrow
next arrow
Slider

Ideasta hankkeeksi

Ideasta hankkeeksi – eli pieniä hetkiä entisen yhdistysavustajan kokemuksista Kalvolan kirkkopolun taipaleesta sateenvarjohankkeen alaisuudessa ja yhdistystoiminnasta
Kuukauden kokemuksella ei oikein uskalla kommentoida Leader-ryhmien hankkeita, maaseudun kehittämisprojekteja tai muita toimia. Ensivaikutelmianikaan en kehtaa varovaisena ihmisenä avata kaikkien luettavaksi, sillä nekin ovat tunnetusti usein vääriä tai vähintään harhaanjohtavia. Joten kirjoitan siitä, mitä olen kokenut Kalvolan metsissä ihmisten kanssa.
Asiantuntevalta kuulostavaa terminologiaa käyttäen kirjoitan muutoksesta, yhdistyksistä, yhteisöllisyydestä ja yhteisöprojekteista. Hankerahoituksesta sekä paikallisten toimijoiden motivaatiosta ja innosta, yhdessä tekemisestä ja oman yhteisön kehittämisestä. Kirjoitan siitä, kuinka yhdessä toimivat ihmiset tekevät työtä, jota kukaan ei ole pyytänyt. Eivät omaksi ilokseen, vaan halusta antaa muille jotain, jota nämä eivät ole osanneet kaivata. Ihmisistä, jotka rakentavat historiaa omakätisesti, sillä kokemukset ihmisten arjesta ja tarinat hylätyistä taloista peltojen laidoilla haurastuvat ajan kuluessa. Ne pitää parsia kasaan rauhallisesti, jotta säilyneet menneisyyden riekaleet eivät murenisi käsiin.
Voisin kirjoittaa kotiseutumuseotoiminnasta, siitä, kuinka ihmiset säilövät oman lähiympäristönsä elämää jaettavaksi kaikille kiinnostuneille. Sälekatiskoiden toiminnasta kivien louhinta- ja käsittelymenetelmiin. Niukkojen resurssien kanssa toimimisesta, omista vaivoista piittaamatta. Esimerkiksi kuukausi sitten, purevassa pakkasessa ja lämmittämättömässä museossa Kalvolan museotoimijat hytisivät tunteja antaakseen maistiaisia entisestä elämästä vajaalle sadalle esikoululaiselle ja ekaluokkalaiselle. Tarinoista päätellen pienten museovieraiden hämmennys ja ajoittainen ilo korvasivat ainakin osittain kohmeiset varpaat ja tuliaisiksi tuodut flunssat.
Kertomukseni alkaa kuitenkin keskeltä. Veikko on kirjoittanut lehdissä julkaistun tekstin isoäitinsä kertomuksista kirkkopolulta. Erkki on jo käynyt kävelemässä tovereidensa kanssa kirkkopolun reittiä, etsinyt metsään hautautuneen muistokiven ja kirjoittanut kenties monitahoisimman, luonnon monimuotoisuudella ja sanoilla herkuttelevan tekstin, jonka olen koskaan lukenut. Muut ovat tutkineet Kalvolan kirkkopolkua aiemminkin, tietoja on koottu ja paikallishistoriaa tallennettu, mutta minulle Kalvolan kirkkopolku on Veikon ja Erkin projekti.
 

Kirkkopolku halkoo Tammelan ylänköä, joka oli aikoinaan asuttamatonta erämaata. Se on päässyt kasvattamaan taivaita halkovia mäntyjään vailla ihmisten puuttumista näihin päiviin asti.
 
Erkki toimi aiemmin Kalvola-Seuran sihteerinä ja toimii vieläkin toisena kotiseutumuseovastaavana yhdistyksessä. Tarkkaa tietoa minulla ei ole, enkä ole kokenut tarvettakaan selvittää, miten Kalvola-Seura päätyi ottamaan kirkkopolun omaksi hankkeekseen. Hankkeet ja projektit tuntuivat vain ilmaantuvan kartalta kadonneen kunnan historiaa ja perinteitä vaalivien ihmisten eteen.
Niillä ei tavoiteltu rahallista hyötyä tai näkyvyyttä, ne vain laskeutuivat vienoina toiveina kokouslistoille tai nousivat kiinnostuksen vuoksi esille keskusteluissa. Nimettiin Kalvolan puistoalueet pienintäkin pensasrykelmää myöten, istuttiin Iittalan yrittäjien kanssa pohtimassa pitäjän kehittämistä ja tehtiin opetusmateriaalia alle kouluikäisille vanhoista työtavoista niin kiven, lasin kuin viljan parissa.
Tuoreelle yhdistysavustajalle välittyi kuva, että ihmiset ovat saapuneet paikalle olemaan yhdessä ja keskustelemaan itselleen mielenkiintoisista asioista. Ajoittainen työnteko, talkoot tai edes lahjoitustavaroiden kantaminen katkeavien selkien uhalla, ei haitannut. Kyse oli kuitenkin yhteisistä päämääristä, asioista, joista ihmiset välittivät.
Kun saavuin paikalle, kirkkopolun tarina oli jo lähtenyt liikkeelle myös hankeprojektien kentällä. Kalvola-Seura, Etelä-Suomen Maa- ja Kotitalousnaisten tukemana oli aloittanut tekemään Kalvolan historiallista kirkkopolkua vaellusreitiksi, jotta jokainen halukas pääsisi kävelemään esi-isiensä jalanjäljissä ja kokemaan metsien vangitseman ikiaikaisen historian havinan. Näkemään luonnon takaisin valtaamat tilat ja oppimaan elämästä ajoilta, kun noita polkuja käveltiin pitäjän kaukaisimmista kolkista kirkolle, niin virallisia toimituksia varten kuin kuulemaan paikkakuntaa koskevat uutiset.
Arvoisa edeltäjäni yhdistysavustajana oli laatinut hankehakemuksen, jotta kirkkopolusta kerättävät tieto saataisiin kaikkien käyttöön. Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten sateenvarjohanke Maisematarinoita, kuulosti lupaavalta. Linnaseudulta ja EMO:lta rahoituksensa saava projekti pyrkii nostamaan esille maaseudun kulttuurimaisemaa ja lupautui järjestämään mobiilireitin kirkkopolulle. Reittiopastuksen lisäksi tämä tarjosi tilaisuuden tallentaa historiaa kaikkien saataville.
Kirkkopolun reitti on selvitetty Kalvolan kirkolta aina Kanajärvelle asti, jossa polku haarautuu ja osa sitä vie Tammelan kirkon suuntaan. Matka on yli 30 kilometrin mittainen, mutta siitä rajattiin suunnilleen 5 kilometrin mittainen osuus toteutettavaksi vaellusreittinä. Kyseinen osuus kirkkopolusta oli ammoin merkittävä kulkureitti, jota pitkin vainajia vietiin haudattavaksi kirkkomaahan ja matkailijat kulkivat pitäjästä toiseen.
Matkan varrella on kirkasvetisiä lähteitä ja villeinä kasvavia pähkinäpensaita. Pian ikiaikaiset männyt pääsevät näkemään uusia pyhiinvaeltajia Tammelan ylängöillä, jonne kalvolalaiset olivat tehneet metsästysretkiä ja tilapäisrakennuksia jo metsäsuomalaisten aikoina, kun ei vielä edes viljelyksistä puhuttu.
 
Pähkinäpensaat ovat päässeet rehottamaan Tulikallioiden alla, sen jälkeen kun kylän lasten kokoontumispaikkana toiminut kyläkeinu kallion laelta purettiin. Keinu sai vuosikymmeniä sitten purkumääräyksen, koska lasten ei sopinut ilakoida paikassa josta näkyi kirkolle. Asiaan ei vaikuttanut edes se, että kirkko vain siinsi kaukaisuudessa, järven toisella puolella.
 
Into ja halu olla yhteisten asioiden äärellä on ottanut ihmisiä siipiensä suojaan. Kirkkopolun varrella asuvat maanomistajat ovat olleet aktiivisesti kehittämisessä ja suunnittelussa mukana. Kirkkoherra otti asiakseen järjestää ensi heinäkuun lopulla seurakunnalleen tilaisuuden, jossa kävellään kirkkopolun kunnostettu osuus. Yrittäjistä muutama on jo pyydellyt vaelluskarttoja kesäksi tiloihinsa.
Kirkkopolku on valmistumassa kesäksi käveltävään kuntoon ja mobiilireitin valmistumiseen ei mene enää pitkään. Tietojen syöttö ohjelmaan aloitetaan huhtikuussa ja se tullaan avaamaan kaikkien saataville lähiaikoina. Hankkeen etenemisestä tulen tiedottamaan lähitulevaisuudessa tarkemmin, kun palvelimet avataan yleiseen käyttöön.
Nyt entinen yhdistysavustaja on siirtynyt kuntaliitosten kasvattaman Hämeenlinnan toiselle laidalle, Linnaseudun ja Hämeenraitin viestintäassistentiksi, kirjoittamaan kehittämishankkeiden etenemistä ja kertomaan mitä yhdistyksissä tapahtuu Leader-rahoilla sekä miksi on oleellista, että tällaisia hankkeita on. Kirkkopolun kautta on helppoa nähdä, mitä yhteisöllisillä hankkeilla tarkoitettaan, kuinka hankkeet voivat tuoda ihmisiä yhteen. Odotan innolla, että pääsen kuulemaan muiden tarinoita ja tutustumaan hankkeisiinne.
 
 

Ottopekka Wiik
kirjoittaja on Linnaseutu ry:n tuore viestintäassistentti
 
 
 
 
 
 
 

Kaikki