Näin kesällä on hauska tehdä havaintoja meistä suomalaisista ja etenkin tietysti meistä täällä Hämeessä. Meistä, joita hassun usein tituleerataan mörököllimäisiksi hiljaiseloa viettäviksi erakoiksi, joita sosiaalinen kanssakäyminen ei nyt ihan kovin innosta. Eikä tehdä sitä numeroakaan niistä tekemisistä – sitten kun innostutaan tekemään – vaan hyssytellään hiljaa mielessään josko joku tämän meidänkin jutun bongaisi. Tai ainakin ajaisi likeltä.
Tapahtumat. No, sekoittuuhan meihin hämäläisiin aika paljon myös muiden mantujen verta näin kesäaikaan; niitä ja meitä mökkiläisiä, tuoden oman piristysruiskeensa vaatimattomaksi kuvailtavaan eloomme. Kulunut lausahdus väkimäärän tuplaantumisesta suven keskellä on aika tärkeä asia monelle kylälle ja pitäjälle. Löytyy niitä osallistujia, kävijöitä, vierailijoita, asiakkaita kaikkiin niihin toinen toistaan upeampiin ja erikoisempiin rientoihin, mitä me mörököllit täällä keksimme. Ja löytyy sitä intoa, ääntäkin, sisua ja halua puurtaa ja jaksaa kesästä toiseen ihan meistä perihämäläisistä, ja tehdään ihan itte. Käykääpä vaikka tsekkaamassa kaikenlaiset kesätapahtumakalenterit, mitkä pullottavat niin ilmoitustauluilla kuin internetinkin alustoilla.
Käyntikohteet. Takana toistakymmentä kilometriä mutkaista nimismiehen kiharalla varustettua yhden auton mentävää soratietä. Onneksi nämä nykyajan digilaitteet tietävät, että vaikka odottavan aika on pitkä, kannattaa vain jatkaa. Se ruutulippu siellä lopulta kuitenkin häämöttää. Ja edessä: mikä vastaanotto! Me mörököllit… portin pientareella jo vilkuttamassa nelipyöräiselle sopivaa parkkipaikkaa, jottei tarvitse suotta peruutella sitten lähtiessä. Viitotaan heti peremmälle, kätellään ja toivotetaan tervetulleeksi, ollaan pukeuduttukin oikein kivasti kesäisine nuttuineen ja pitsireunaisine esiliinoineen. Ja mikä aarreaitta vanhojen narisevien pariovien takaa avautuukaan… tällaisen kaikenmoisen entisajan meiningin keräilijälle ainakin. Köökin puolelta kantautuu vastaleivotun pullan tuoksu ja emäntä kiikuttaa jo tyttärilleen tiedon tämän päivän kunniavieraista. Kahvia ihan tarjotaan, lettipullasta voi tytöille vähän vaivanpalkkaa kopauttaa pieneen peltirasiaan. Mieleen nousee väkisin ajatus siitä, että koskahan tänne viimeksi joku eksyi… tai löysi paikalle ihan vartavasten niin kuin me, jotka tupataan koluamaan läpi kaikki vähän erikoisempi tarjonta. Vaikka nyt ihan jo sijainniltaankin!
Idearikkaus. Se, mikä erityisesti lämmittää sydäntä, on se valtava ideoiden määrä, mistä kesäaikaan tulee totta näissä edellä ylistetyissä tapahtumissa ja käyntikohteissa. Panostetaan ja tuumaillaan, lopputuotteena niin perinteistä kuin uuttakin, ihan joka sortin kävijälle. Lähes jokaiseen kellonaikaan, lähes jokaisena viikonpäivänä. Ollaan me mörököllit vaan veikeitä otuksia!
Blogiin kirjoitti tällä kertaa Linnaseutu ry:n kyläkoordinaattori Johanna Henttinen.