Olin aloittanut harjoittelun LounaPlussalla muutama päivä aiemmin kun minulle ”vinkattiin” tästä blogivuorosta. Miettiessäni mistä kirjoittaisin, päädyin lukemaan aiemmin Hämeenraitti- sivustolla julkaistuja blogikirjoituksia. Huomasin vanhoja kirjoituksia selatessani, että myös muut pahaa aavistamattomat harjoittelijat tai vasta vähän aikaan toimessaan olleet uudet henkilöt ovat painineet saman ongelman kanssa – mistä kirjoittaisin. Tämä tuntui melko lohdulliselta, sillä alkuun koin tehtävän hyvin haastavaksi. Mietin mitä ihmettä minä kirjoittaisin teille, jotka toiminnan läpikotaisin tunnette.
Olin hiljattain puheissa muutaman opiskelutoverini kanssa, jotka ovat myös tämän kesän suorittamassa harjoitteluitaan ja mieleeni tuli, että voisin kirjoittaa teille harjoittelijan/uuden työntekijän vastaanotosta ja huomioimisesta. Kyseiseltä kentältä kun on muutoinkin tuttavaiirissäni kuulunut viime aikoina melkoisen ikäviä kokemuksia.
Tähän kohtaan haluan korostaa, että LounaPlussalla minut on otettu sydämellisesti vastaan, kaikki täällä toimistolla ovat ystävällisiä, kärsivällisiä ja avuliaita, eikä aiheen valinta millään tavalla liity heihin tai harjoitteluuni!
On olemassa sanonta ”huono perehdytys pilaa hyvän rekrytoinnin” – ja tämä pitää mielestäni täysin paikkansa. Kun on tehty suuri työ ja haettu ehdokkaita tarjolla olevaan pestiin, haastateltu heidät ja arvioitu kuka olisi juuri omaan työporukkaan ja tarjolla olevaan työhön sopiva tyyppi, ei kannata antaa homman enää valua lapasesta. Kun valituksi tullut harjoittelija/uusi työntekijä tulee ensimmäisenä päivänä paikalle motivoituneena ja innostuneena, ansaitsee hän lämpimän vastaanoton, arvostusta, ja tunteen tärkeydestään tiimissä. Monen työinto, jota puhkuen uuteen työpaikkaa on tullut, häviää ja on lähes mahdotonta löytää samassa mittakaavassa takaisin, jos homma on alusta asti pelkkää kompastuskivissä kompurointia ja paikalla haahuilua.
Työnantaja ja työyhteisö ovat vastuussa siitä, että uusi työntekijä selviää kaatumatta alun kompastuskivistä, sillä henkilöllä itsellään on kovin vähän vaikutusvaltaa alkumetrien toimintaan.
Etukäteisvalmistelut voivat olla isossakin roolissa, kun ajatellaan henkilön työn aloitusta. Tuleehan siitä vastaanotetumpi olo, kun uudessa työpaikassa on sinulle valmiiksi työpiste odottamassa ja vähintäänkin välttämättömimmät työvälineet ja mahdolliset tunnukset/kulkuluvat hankittuina. Tulisi myös muistaa, että perehdyttäminen on ”ihan oikeaa työtä”, siinä missä muutkin ja se on itse asiassa työnlainsäädäntöön kirjattu velvoite.
Ensimmäisenä päivänä tarkoituksen mukaisinta olisi esimerkiksi työyhteisön ja tilojen esittely sekä kaikkein kiireellisimpien käytännön asioiden opastaminen. Ensivaikutelmalla työyhteisöstä ja konkreettisesta työpaikasta on suuri vaikutus pitkälle eteenpäin. Ensimmäisten viikkojen aikana olisi hyvä olla selkeästi osoitettu työhönopastaja, jonka puoleen kääntyä, varsinkin isoissa yksiköissä. Asteittainen työhön kiinni pääseminen ja työtehtävien opastaminen, tulisi toteuttaa ensimmäisten viikkojen kuluessa. Olisi myös hyödyllistä muistaa, että yksilöiden välillä on valtaisia eroja uuden tiedon omaksumisnopeudessa, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko henkilö hyvä työntekijä vai ei. Koko ensimmäinen kuukausi on helposti vielä sisäänajon aikaa hyvässäkin perehdytyksessä, kuinka kauan täydentehon työskentelyyn mahtaakaan mennä, jos perehdytystä ei suoriteta kunnolla tai lainkaan.
Rekrytointi ja perehdytys ovat paljon muutakin kuin työtapojen esittely tulokkaalle. Ne muodostavat parhaimmillaan prosessin, joka luo pohjan hyvälle vuorovaikutussuhteelle, ehkäisee kaavoihin kangistumista ja jonka lopputuloksena on entistä tuottavampi ja ammattitaitoisempi työympäristö!
Terveisin huomaavaisesti harjoittelun alussa vastaanotettu ja rauhassa harjoittelijan pestiin perehdytetty.
Kirjoittajana tällä kertaa LounaPlussa ry:ssä harjoitteluaan tekevä Mandi Blomqvist, joka opiskelee Mustialassa agrologiksi.