Hämeestä Venetsiaan ja takaisin

Koko elämäni olen asunut täällä Hämeessä kaukana kaikesta suuren maailman meiningistä. Halusin vaihtelua ja uusia kokemuksia. Halusin laittaa itseni testiin. Tilaisuutta tarjottiin ja siihen tartuin. Lähdin suorittamaan opintojani läntiseen Saksaan. Kaupunkina ja uutena kotinani toimi jalkapallojoukkueestaan tunnettu Mainz.
Sopeutuminen Frankfurtin metropolialueelle vaati aikansa, vaikka Saksan ja Suomen kulttuureissa ei niin suuria eroja olekaan. Suomen kieli oli vaihtunut englantiin ja tökkivään saksaan. Kaupoissa ei enää käytykään sunnuntaisin. Kaverit ja muut läheiset olivat kahden tuhannen kilometrin päässä. Koulunkäynti oli vaihtunut modernista vanhanaikaiseen. Oma auto oli vaihtunut linja-autoihin ja raitiovaunuihin. Fazerin sinistä ei saanut lähikaupoista.
Nopeasti sain kuitenkin saksalaisesta arjesta kiinni. Ruoka ja olut olivat taivaallisen hyviä. Kaikkialla oli uutta nähtävää ja koettavaa. Matkustaminen oli todella helppoa ja julkinen liikenne toimivaa. Hintataso on erittäin alhainen verrattuna Suomeen. Eikä yksinkään tarvinnut olla, kun orvoiksi joutuneet maailmankansalaiset yhdistivät voimansa. Kontakteja löytyykin nyt usealta eri mantereelta.

Frankfurtin kansainvälisen lentokentän läheisyyden ansiosta matkustaminen myös rajojen ulkopuolelle oli helppoa ja usein myös todella halpaa. Kyllä siinä hämäläispojalla oli ihmeteltävää, kun pääsi Eurooppaa kiertelemään taskurahalla. Etenkin, kun aikaisempaa matkailukokemusta löytyi vain Tukholman, Tallinnan ja Pietarin suuntaan. Neljän ja puolen kuukauden aikana näin Frankfurtin pilvenpiirtäjät ja Kölnin mahtavan katedraalin, vierailin Euroopan parlamentissa Ranskan Strasbourgissa, tutustuin tuntemattomaan Luxembourgiin, söin Mozartin kuulia hänen asuntonsa edessä Wienissä, biletin Budapestin yössä, hiljenin Auschwitzin keskitysleirillä ja nautin pizzaa Venetsiassa veden liplattaessa vieressäni.
Ajoittain ajatukseni harhailivat koti-Suomeen. Mietin, miten kotona Hämeessä menee. Onkohan siellä tapahtunut mitään uutta? Kuinkakohan kylmä siellä on tänään? Maksaakohan oluttölkki vielä 1,10€ vai onko se jo 1,20€? Olen aina pitänyt Suomea ja etenkin Hämeen aluetta kauniina ja erityisenä paikkana. Reissuni aikana tunteeni Suomea kohtaan voimistuivat. Tajusin, että monessa asiassa Suomi on todella lähellä täydellisyyttä, vaikka täällä kaikesta tahdotaankin aina valittaa ja vääntää. Keskustelimme usein kotimaistamme muiden opiskelijoiden kanssa. Suomea pidettiin usein mystisenä, kylmänä, pimeänä, kalliina ja jopa eristäytyneenä maana. Samalla mieleen tulivat myös Lapin maisemat revontulineen, järvet, joulupukki, puhtaus, turvallisuus, laadukas koulutus ja ainutlaatuinen kieli.
Olen nyt ollut Suomessa melkein kuukauden ajan. Tätä blogia kirjoittaessani lämpötila ulkona liikkuu jossain -10 ja -15 asteen välillä ja huomenna pitäisi olla kylmempää. Eilen kävin kaupassa ja ostin yhden ison oluen, se maksoi 3 euroa. Pienistä haitoista huolimatta olen onnellinen täällä Suomessa kotiseudullani Hämeessä. Tänne minä kuulun.
Jaakko Launonen
Harjoittelija – Hämeenraitti