Ainainen kiire

Juttelin erään kollegani kanssa ja totesimme meillä molemmilla olevan hurjasti tekemättömiä töitä rästissä. Ei nyt mitään akuuttia päälle kaatuvaan, mutta loppua ei näy. Eipä silti, hyvähän se on että töitä riittää.
Mutta mistä tämä jatkuva ja ainainen kiire johtuu? Kaikki tekniset vempaimet ja järjestelmät helpottavat ja nopeuttavat työntekoa ja silti syntyy ruuhkaa. Vai helpottavatko ja nopeuttavatko nämä työntekoa helpottavat laitteet työntekoa? Nykymaailmassa on valtava määrä tietoa, joka on käytännössä helposti saavutettavissa ja siksi kaikkien saatavilla. Jokaiseen asiaan löytyy siten yhä enemmän taustatietoa. Ennen jonkin asian taustojen selvittämiseen riitti 10 riviä tekstiä, nyt sitä tarvitaan 10 sivua. Noin suhteellisesti ajateltuna.
Olemme siis kehässä, jossa saatavilla olevan tiedon määrä kasvattaa tiedon tarvetta. Kun tähän kierteeseen vielä lasketaan tietoyhteiskunnan haavoittuvaisuudelta suojautuminen, niin kiireitä on tiedossa. Ennen kun mikään data ei liikkunut verkossa, ei verkosta tulevia uhkia tarvinnut pelätä. Nykyään kun kaikki tieto on sähköisenä, on verkon kautta tuleva uhka nähtävästi realistinen ja siksi otettava huomioon. Ja toukokuun lopussa tulleesta sähköpostitulvasta päätellen moni toimija onkin ottanut aiheeseen liittyvän uuden lainsäädännön huomioon.
Kiire jatkuu, ainakin itselläni, myös varsinaisen työajan ulkopuolelle. Eikä tuota työajan jatkumista arki-iltoihin ja viikonloppuihin ainakaan vähennä toimimiseni sivutoimisena farmarina. Kahmimmeko me liikaa töitä itsellemme? Miksi?
Edellisestä vapaasta koti-illasta lienee jo useita viikkoja. Tai, mikä lasketaan vapaaillaksi? Enhän minä pelkästään töitä tee. En todellakaan. Lähes kaikki illat kuluvat omien ja lasten harrastusten parissa. Eli kahmimmeko me myöskin liikaa harrastuksia? Pitääkö aina ja koko ajan olla menossa jonnekin tai tekemässä jotain? Tai jos haluaa harrastaa jotain, niin voisiko harrastaa vaikka ”ihan vaan kotona oloa”? Sopii varmasti joillekin, mutta itseni tuntien keksisin kyllä jotain tekemistä tuollekin turhalle vapaa-ajalle.
Saattaisi kuvitella, että minä olen stressaantunut tästä jatkuvasta menemisestä. Tai jopa kiireestä. Mutta en mielestäni ole. Parhaat tulokset usein syntyvät pienen paineen alla. Siinä kuuluisassa viime tipassa. Kuten tämä kirjoituskin. Ja tuolla vapaa-ajan puolella; itsehän näitä harrastuksia olen itselleni kerännyt. Joten nähtävästi siis tarvitsen jatkuvasti jotain tekemistä.
Vaikka elämme kalenterin mukaan vielä kevättä, näyttäisi kesä tulleen jo tänne Suomeenkin. Paras lomasesonki on suurimmalla osalla vasta edessä, joten nauttikaamme jo alkaneesta kesästä lomaillen, harrastaen tai vaikka töitä tehden. Kunhan vaan huolehdimme, että näitä asioita on itse kullekin sopiva määrä ja vielä sopivassa suhteessa.
Kiireestä meille kirjoitti Leader-ryhmä Linnaseutu ry:n toiminnanjohtaja Jussi Pakari, joka vapaa-ajallaan juoksee ja pyöräilee pitkin maita ja mantuja.